Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Havaintolomake
Ufotapaukset

UUTISET


Copyright ©
1999-2020
UFO-Finland ry

Tutkimus > Ufotapaukset

Koponen, Raimo - Ihalainen, Teemu:
Ufoja Ylä-Savossa

Ylä-Savossa sijaitsee pieni maalaispitäjä, missä on tehty jo neljän vuosikymmenen ajan useita ufo- ja olentohavaintoja. Havaitsijoiden pyynnöstä emme mainitse tämän kirjoituksen yhteydessä paikan tarkkaa nimeä, koska sinne ei haluta minkäänlaista julkisuutta tai yleisöryntäystä. Alunperin lähdimme seudulle tutkimaan 7. syyskuuta 1998 tapahtunutta Tuire Teräväisen (salanimi) havaintoa, ja kuultuamme muista havainnoista suoritimme laajamittaisemman tutkimuksen haastattelemalla asukkaita ja tutustumalla havaintopaikkoihin.

Kauniiden maalaismaisemien ansiosta kunta on tullut tunnetuksi monista siellä tehdyistä elokuvafilmauksista ja koskenlaskutapahtumista. Kunnan alueella on vielä paljon puhdasta luontoa, erämaita ja soita. Itse tapahtumapaikka on metsäistä maaseutua, missä sijaitsee paljon järviä ja eräästä järvestä on myös ennen sotia nostettu järvimalmia. Kylän halki virtaa joki, joka ei ole kovinkaan iso, mutta jota pitkin on aikoinaan laskenut myös presidenttipari Mauno ja Tellervo Koivisto. Joen loppupäässä sijaitsee talkoovoimin rakennettu savottaperinnekämppä, jossa on järjestetty kaikenlaisia tapahtumia ja jonka luota on myös tehty paljon havaintoja. Yläjuoksulle päin mentäessä vastaan tulee kyläkauppa ja siitä vielä parin kilometrin päässä havaintojen suhteen vilkas suoalue. Kaupan lähellä sijaitsee myös vanha kansakoulu, mutta sen toiminta on jouduttu jo lopettamaan.

Pekka Mustosen havainnot

Syyskuussa 1960 eräänä sunnuntai-iltapäivänä paikallisen kansakoulun pihassa oli kyläläisiä pelaamassa lentopalloa. Kymmeniä ihmisiä oli paikalla. Pian Pekka Mustonen (salanimi) pyydettiin koulun sisältä ulos ihmettelemään outoa ilmiötä. Korkealla pihan yläpuolella leijaili metallinvärinen kiinteä pallo, joka oli valtavan kokoinen. Esine jäi siihen ja pysyi monta tuntia hievahtamatta paikallaan. Kaikki koululla olleet näkivät sen ja luultavasti jokaiselle on jäänyt arvoitukseksi mikä se loppujen lopuksi oli ollut. Esineen poistumista Pekka ei nähnyt, eikä siitä muutenkaan ole olemassa lisätietoja.

Vuonna 1989 Pekka katseli ikkunastaan ulos ja näki jonkin esineen laskeutuvan maahan lännessä tai pohjoisessa muutaman sadan metrin päässä. Se näkyi ensin puidenlatvojen tasalla ja laskeutui siitä maata kohti. Esine oli pyöreä, iso ja hopeanvärinen. Pekka kuvaili sitä hyvin kauniin näköiseksi. Jälkeenpäin hän ihmetteli miksei ollut mennyt lähemmin katsomaan mitä siellä tapahtui, koska normaalitilanteessa hän olisi tehnyt niin. Hänestä tuntui kuin jokin olisi kieltänyt häntä menemästä paikalle.

Järvenrannalla savottakämpän luona Pekka on nähnyt useita kertoja valopalloja, jotka ovat lentäneet melko matalalla noin 200 km:n tuntinopeudella eteenpäin. Valopallot ovat usein näkyneet pelkkinä palloina, jotka ovat sitten muuttuneet välähteleviksi. Niissä on esiintynyt punaista lukuun ottamatta kaikki perusvärit. Kohteista on kuulunut vaimeita surinamaisia ääniä ja kerran Pekka seurasi ystävänsä Juhan (salanimi) kanssa kahden tällaisen valopallon kulkua. Myös muita silminnäkijöitä on ollut paikalla. Toinen tällainen "bongauspaikka" sijaitsee lähellä kyläkauppaa. Valopallot ovat usein lentäneet tai olleet pysähdyksissä Otavan tähtikuvion ja Pohjantähden tienoilla. Mielenkiintoisen tästä ilmiöstä tekee sen uskomaton esiintymistiheys. Epävirallinen ennätys lienee se, kun Pekka ja Juha laskivat kahden tunnin sisään 73 eri valopalloa. Kyseinen tapahtuma kuulostaa hieman esim. pieneltä meteorimyrskyltä, mutta osa valopalloista oli kuitenkin noussut maasta taivaalle. Lähiseuduilla ei myöskään sijaitse lentokenttiä tai armeijan harjoitusalueita.

Pekan hallusta löytyy myös suurennos 20 vuotta vanhasta ufovalokuvasta, joka on otettu toisella melko läheisellä paikkakunnalla. Kuvan ottaja on kuitenkin kieltänyt kuvan levittämisen. Pekka kertoi myös olevansa jonkinlaisessa yhteydessä avaruusolentoihin, joilta hän saa viestejä suoraan aivoihinsa. Viestien mukaan he ovat täällä auttamassa ihmiskuntaa.

Esa Karjalaisen havainnot

Syksyllä 1960-luvulla Esa Karjalainen (salanimi) oli pienen metsästysporukan kanssa järven lähettyvillä metsästämässä. Oli normaali pimeä syysilta ja kuutamo valaisi taivasta. Kesken metsästysreissun he näkivät, kun taivaalla lensi alle puolen kilometrin korkeudella useita outoja valopalloja pohjoista kohti. Ne olivat kirkkaita kuun värisiä palloja, jotka etenivät hyvin hitaasti ja äänettömästi. Kooltaan ne olivat vain hieman kuuta pienempiä. Miehet seurasivat kuinka valopallot lensivät heidän yläpuolellaan puolentoista kilometrin pituisen matkan, jonka taittamiseen niiltä kului aikaa 10-15 minuuttia.

Suunnilleen kymmenen vuotta sitten, eli 80-luvun lopulla, miehet olivat taas metsästämässä. Pian he näkivät samanlaisten valopallojen lentävän taivaalla kuin 60-luvulla. Ne lensivät taas etelästä pohjoiseen, mutta näyttivät tällä kertaa hieman kuuta suuremmilta. Muut piirteet havainnon kestoaikaa myöten olivat lähestulkoon samanlaisia kuin heidän aikaisemmassa havainnossaan. Esalla kävi mielessä selitys, että valopallot saattoivat olla säähavaintopalloja. Ne eivät tehneet mitään vaikutusta koiriin. "Hyvin ajoivat", kuten Esa totesi.

Kari Piispasen havainto, heinäkuu 1974 tai -75

Viisi noin 18-vuotiasta poikaa, Kari Piispanen (salanimi) mukaan lukien, menivät illalla saareen kalaan. He näkivät, kun taivaalla kävi kirkas välähdys ja pitkä valojuova lensi maata kohti. Valojuova oli viivamainen ja pojat arvelivat sitä meteoriksi (joka lienee myös todennäköinen selitys).

Muutaman tunnin kuluttua he näkivät samassa suunnassa noin 300-400 metrin päässä rannasta kirkkaan valopallon. Se oli kooltaan tähtiä suurempi, mutta kuuta pienempi. Väriltään se oli auringonkeltainen ja se erottui silmiinpistävän selvästi. Valopallo pysyi monta tuntia paikoillaan, mutta teki jatkuvasti rauhallista liikettä ylös ja alas. Aamuyöllä se sitten katosi. Karin mielestä se ei näyttänyt miltään tunnetulta luonnonilmiöltä tai ihmisen rakentamalta laitteelta, jonka vuoksi se oli myös jäänyt häneltä selittämättömäksi ilmiöksi.

Jukka Rantalan havainnot

Kaupan vastapäätä nähtiin 60-luvulla paljon punaisia valopalloja. Kun jokea lähdetään yläjuoksulle päin, vastaan tulee suoalue noin 2-3 kilometrin matkan jälkeen. Jukka Rantala (salanimi) oli nähnyt, kun suosta nousi punainen valopallo, joka poistui paikalta 45 asteen kulmassa taivaalle. Pallo oli hyvin kirkkaan punainen ja arviolta jalkapallon kokoinen. Havainnolla oli useita silminnäkijöitä. Erään toisen havainnon tapahtuessa punainen pallo havaittiin läheisen rantasaunan vieressä noin 1,5 metrin korkeudella. Nyt pallo katosi räjähtämällä (kuulostaa pallosalamalta). Vielä 70-luvun lopussa kaksi ihmistä näki saunan vieressä punaisen pallon. On vaikea arvioida, liittyykö saunan lähellä sijaitseva rautamalmialue mitenkään tapahtumiin.

Kertojalle itselleen oli hieman 80-luvun puolivälin jälkeen sattunut mielenkiintoinen tapaus. Hän oli normaalisti syömässä äitinsä kanssaan, jonka jälkeen he siirtyivät yöpuulle. Jukka kömpi yläkertaan ja äiti jäi alas. Ylös mentyään Jukka kävi loikoilemaan sängylle, kunnes hetken kuluttua hänelle tuli pakottava tarve lähteä ulos "kuin ohjattuna". Hän puki ylleen, otti taskulampun ja meni ulos. Käveltyään talon eteläpäätyyn Jukka näki taivaalla kookkaan valopallon, joka oli niin kirkas, että se loisti vaivatta pilven läpi. Ihmeteltyään sitä hetken hän käveli tietä pitkin noin 50 metriä. Pallo liikkui hänen mukanaan, mutta lyhyellä matkalla sen liikkeitä oli vaikea arvioida. Seuraavaksi Jukka ajatteli, että muidenkin täytyy nähdä tämä ja hän ilmoitti asiasta naapuriin, josta hetken kuluttua saapui paikalle Pekka Mustosen poika Mikko Mustonen (salanimi). Tällä välin valopallo oli liikkunut hieman länteen päin. Jukka välkytti sille taskulampullaan, jolloin pallo vastasi samalla tavalla kirkkain välähdyksin. Tämä toistui useita kertoja. Mikko Mustosen lisäksi tapauksen ehti nähdä myös Jukan äiti, mutta valopallo hävisi kuitenkin ennen kuin Pekka Mustonen ehti paikalle.

Pertti Katajaisen havainto, elokuu 1980-luvun loppupuoli

Pertti Katajainen (salanimi) oli tarkkailemassa sorsien yölentoa klo 23.00 aikoihin. Oli pimeä ja hiljainen ilta, kunnes äkkiä hän näki kirkkaan valopallon taivaalla. Se tuli koko ajan lähemmäs ja säikäytti lopulta Pertin laskeutumalla hänestä vain 20-30 metrin päähän tien päälle. Valopallo oli ainakin henkilöauton kokoinen, pallonmuotoinen ja väriltään sinertävä, eikä siitä kuulunut mitään ääntä. Oltuaan hetken aikaa maassa se lähti nousemaan ylöspäin ja ampaisi suoraan avaruuteen. Pertti ei löytänyt tieltä mitään laskeutumisjälkiä. Hänellä oli havainnon jälkeen noin kymmenen minuutin ajan heikko ja outo olo. Hän kuvaili sitä tunteeksi kuin hänen ruumiissaan olisi virrannut jotain sähkövirtaa. Havainto tapahtui pohjoisessa 11 km:n päässä paikkakunnasta.

Tuire Teräväisen havainto, 7.9.1998 n. klo 23.00

Tuire Teräväinen (salanimi) oli käymässä miehensä kanssa mökillä. Mökkiin ei tule sähköä, joten he viettivät iltaa kynttilänvalossa. Yhdentoista aikoihin mies meni nukkumaan ja Tuire sammutti tuvasta kynttilät. Tuvan ikkunasta avautuu laajat näkymät länteen päin edessä oleville pelloille ja metsiin, ja Tuire vilkaisi ulos taivaalle siinä toivossa, että näkisi revontulia.

Hetken kuluttua noin 100 metrin päässä pellolla leimahti voimakas valo palamaan niin kuin jokin olisi räjähtänyt. Tuire näki valomeren keskellä selvän kiinteän esineen, joka leijui täysin äänettömänä 5-10 metrin korkeudella pellosta, ja joka lähti saman tien lentämään etelään päin. Tuirelle tuli pelottava tunne ja hän ihmetteli, miten heidän pellollaan voi tapahtua jotain tällaista.

Kohde oli arvion mukaan 3-5 metriä pitkä, metrin korkuinen ja sen muoto muistutti sikaria. Se oli väriltään tumma, kenties harmaa. Kohteen toinen puoli, liikesuunnan mukaan takaosa, oli pyörivä ja siitä lähti oranssi valo. Etuosassa taas loisti sininen valo. Pyörivää takaosaa lukuun ottamatta siinä ei ollut mitään siipiä, potkureita tai muitakaan ulokkeita.

Kohde lensi noin 70-80 km/h nopeudella puiden latvojen tasalla ja valaisi voimakkaasti ympäristöään. Sen valovoimasta kertoo jotain jo se, että kun Tuiren ja kohteen väliin tuli paljon puita ja pensaita, valot läpäisivät vaivatta kaikki oksat ja lehdet. Tuire huusi miehelleen, että tämä menisi katsomaan toisesta ikkunasta kyseistä ilmiötä, mutta hän ei ehtinyt. Kohde katosi etelään. Havainto kesti kaikkiaan 15-20 sekuntia ja koko tämän ajan kohde pysyi täysin äänettömänä.

Toinen ihmetystä aiheuttanut seikka Tuirelle oli tapahtunut samana iltana klo 21.30. Hän oli ollut ulkona ja kuullut mökin läheltä omituisia ääniä, ikään kuin heinikon kahinaa, jossa oli pieni tömähdys mukana. Tuire kuvaili sitä kuin pieneksi hirveksi, joka olisi tallonut heinikkoa. Hän ei kuitenkaan nähnyt äänten aiheuttajaa missään. Ne toistuivat kolme kertaa peräkkäin ja kuulostivat tulevan läheltä. Tuire ei kertoman mukaan ollut kuullut koskaan samanlaisia ääniä. Hän epäili voisiko näillä olla yhteyttä hänen myöhemmin näkemäänsä ilmiöön. Kahtena havainnon jälkeisenä päivänä Tuirella oli ollut paleltava tunne ruumiissaan.

Kohteen arvioidulta paikalta pellolta löytyi myöhemmin useita painaumia. Ne olivat epäsäännöllisen muotoisia ja halkaisijaltaan noin 1-2 metriä. Painaumia löytyi noin 20 metrin kokoiselta alueelta, muttei muualta pellolta. Painaumien kohdalta ei ollut havaittavissa kohonneita säteilyarvoja.

Jenna Luomajoen havainto, sama ilta kuin edellä

Jenna Luomajoki (salanimi) on paikallinen kyläkaupan pitäjä, jonka talo sijaitsee idässä kahden kilometrin päässä Tuiren mökistä. Joskus klo 22.30-22.45 välillä Jenna katsoi ikkunastaan ulos. Hän näki idässä alle sadan metrin päässä koivujen takana joen toisella puolella punaisen ison valopallon, jonka kooksi hän arvioi 2-5 metriä. Valo näkyi selvästi koivunoksien takana ja näytti tulevan suoraan taloa kohti. Se oli äänetön ja leijui maanpinnan yläpuolella jossain puidenlatvojen tasalla. Jenna ei juurikaan kiinnittänyt siihen huomiota, mutta ehti ajatella, että "ei kai se lennä talon päälle".

Hän päätteli kuitenkin valon olevan jonkinlainen heijastuma tai kuu, veti verhot ikkunaan ja meni nukkumaan. Yläkerran ikkunasta sitä ei enää näkynyt. Seuraavana iltana kun Jenna oli kuullut Tuiren havainnosta, hän katsoi samoihin aikoihin ikkunasta ulos. Hän huomasi, että kuu oli toisessa suunnassa missä valo oli näkynyt ja erivärinen. Huomion arvoinen seikka on se, että valopallo oli näyttänyt lentävän Tuiren mökille päin. Kävi ilmi, että havaintoiltana myös Iisalmessa oli nähty valopallo. Iisalmi on yksi kylän lähikaupungeista ja valopallo oli nähty kymmenen aikoihin. Havainnosta ei kuitenkaan ole lisätietoja. Pekka Mustonen kertoi lisäksi kuulleensa samana iltana läheiseltä suolta outoa metallista kolinaa. Hän tiesi kertoa, ettei sillä suolla ole ollut työkoneita.

Tuiren myöhempi havainto

Maaliskuun loppupuolella 1999, kun Tuire oli taas miehensä kanssa mökillä, hän heräsi eräänä yönä klo 03.00-04.00 välillä ja meni keittiöön juomaan vettä. Tuolloin hän näki itäisellä taivaalla kylän keskustan suunnalla valopallon, joka lensi melko matalalla puiden yläpuolella. Valopallo oli väriltään punainen tai oranssi ja se oli arviolta 2-3 kilometrin päässä mökistä. Sen vauhti oli tasainen ja hitaampi kuin lentokoneella, kulkusuunta pohjoisesta etelään. Tuire vertasi sen kokoa, että "jos katselee tuohon ikkunalaudalle kukkaruukkua, valopallo näkyi saman kokoisena. Suurempana kuin tähdet". Havainto kesti useita sekunteja. Valopallo ei näyttänyt miltään Tuirelle tutulta ilmiöltä.

Tuula Kuustosen havainto, 15.9.1998

Hieman ennen keskiyötä pimeän aikaan Tuula Kuustonen (salanimi) havahtui koiransa haukkumiseen. Hän katsoi ikkunastaan ulos ja näki kauempana taivaalla punakeltaisen valopallon. Tuula ei ollut aluksi uskoa silmiään ja epäili jo näkevänsä omiansa. Valopallo oli äänetön ja hieman tähtiä isompi. Se liikkui puiden takana välillä vaaka-tasossa, välillä pystytasossa ja välillä se näytti tulevan lähemmäs ja sitten taas kauemmas. Sen liikkeet olivat hitaita ja se oli näkyvillä noin 15 minuuttia, kunnes se meni kokonaan puiden taakse piiloon. Tuula meni nukkumaan, eikä havainnut enää mitään kummallista.

Sakarin havainto, syksy 1998

Keskiviikkona koulujen syyslomaviikolla iltayhdeksän aikoihin Pekka Mustonen ja Sakari (salanimi) jutustelivat kyläkaupan läheisellä tiellä. Pian Sakari kysyi: "Mikäs tuolla on?" He näkivät lounaassa puiden välissä valkoisen valopallon, joka oli huomattavasti tähtiä isompi. Valopallo lensi vaappuen tien yli, kaartoi luoteeseen ja kääntyi siellä vielä johonkin toiseen suuntaan. Sitten se katosi metsän taakse. Pekka vertasi sen nopeutta hitaaseen auton vauhtiin, jonka vuoksi havaintoaikakin kesti ainakin minuutin. Lähimmillään valopallo oli 300 metrin päässä havaitsijoista ja sen lentokorkeus oli arviolta 100 metriä. Ennen katoamistaan se välähti muutaman kerran ja pysyi koko havaintoajan äänettömänä. Sakari oli aikaisemmin nauranut kyläläisten "ufohavainnoille", mutta totesi omasta havainnostaan "ettei se ainakaan lentokone voinut olla".

Havaintoja lähiseuduilta

Markku Piispanen (salanimi) on asiasta kiinnostuneena kirjoittanut muistiin muita lähiseuduilla tapahtuneita havaintoja. Ne ovat sattuneet enintään noin 40 km:n päässä paikkakunnasta.

Pariskunta oli tulossa Kuopiosta, kun he näkivät punaisen hehkun tien vieressä. Valo oli läheisen suon päällä, missä ei kulje minkäänlaista tietä. Punainen valo näytti kiinteältä keskustastaan ja sen molemmilla puolilla seisoi mustassa nahkapuvussa kolmemetrinen olento. Olennot näyttivät nojaavan valon kiinteään osaan. Niillä oli isot silmät, joista valui nestettä koko ajan alaspäin. Mustat puvut peittivät kasvoja lukuun ottamatta olentojen koko ruumiin.

Toisen havainnontekijän vävy ajoi kaksi viikkoa myöhemmin paikan ohi. Hän näki tiukkaan valkeaan asuun pukeutuneen 2,5-3 metriä pitkän naisen, jonka vyötärö oli vain noin 25 cm kapea. Hän näytti muutenkin todella laihalta. Naisella oli lasimaiset hiukset, isot tummat silmät ja pieni suu. Vävy oli tuominnut pariskunnan havainnon suoralta kädeltä ja kovin sanoin, mutta kertoi kuitenkin uskovansa heitä oman havaintonsa jälkeen.

Markun tuttava oli kävelemässä ystävänsä kanssa kotiin, kun heidän viereen ilmestyi iso punainen "amerikanrauta". Ystävykset hätkähtivät, sillä auto oli ilmestynyt paikalle aivan yllättäen. Autosta avattiin ikkuna ja mieskuski kysyi: "Onko pitkä matka kotiin?" Ennen kuin ystävykset ehtivät kunnolla aloittaa kertomaan, että asuvat ihan tuossa parinsadan metrin päässä, auto katosi.

Lähellä tätä paikkaa Markulle itselleen tapahtui omituinen ilmiö. Hän oli tulossa kokouksesta Iisalmesta ja ajoi kohti kotipaikkakuntaansa. Äkkiä auton sisällä alkoi kuulua puhetta, vaikkei siellä ollut autoradiota. Puhe oli epämääräistä mongerrusta, josta ei saanut mitään selvää. Se kesti noin kymmenen sekuntia. Markku piti kuitenkin tapahtuman aiheuttajana läheistä radiomastoa.

Tammikuussa 1982 Markku oli vaimonsa kanssa iltateellä. He näkivät taivaalla noin 200 metrin korkeudella kaksi valopistettä, jotka näyttivät kuin kohti tulevilta auton etuvaloilta. He katselivat kohdetta sekä kiikareilla että ilman, jonka jälkeen Markku meni ulos nähdäkseen sen paremmin. Valot liikkuivat tasaisella nopeudella ylöspäin, eikä mitään ääntä kuulunut. Sitten valot vain sammuivat. Havainto kesti kaikkiaan noin viisi minuuttia ja talon koira oli reagoinut valoihin hermostuneesti.

Kunnan alueella on tehty paljon havaintoja myös lyijykynän muotoisista lentävistä kohteista. Markku kertoi tapauksesta, joka oli sattunut 70-luvun loppupuolella. Oli uudenvuoden yö ja parikymmentä ihmistä oli ulkona läheisen lammen rannalla (näistä ihmisistä osa on ehtinyt jo kuolla). Yllättäen he näkivät viereisen mäen päällä arviolta noin 80-100 metriä pitkän ja ainakin kuusi metriä paksun lyijykynämäisen kohteen. Kohde oli kokonaan tumma ja sen sivuilla oli ikkunoita. Se laskeutui hitaasti mäen päältä lammen päälle, jolloin havaitsijat arvioivat korkeudeksi vain muutaman metrin. Lammelta se jatkoi matkaansa lounaaseen päin. Kohde liikkui koko ajan hitaalla tasaisella vauhdilla. Tiedetään myös tapauksesta, jossa kaksi lyijykynän muotoista noin kolmekymmentä metristä kohdetta oli lentänyt pellon yli. Lisätietoja ei kuitenkaan ole enempää.

Kerran kaksi poikaa oli etsimässä linnunpesiä. Metsältä palatessaan he näkivät tiheässä pusikossa IFA:lta näyttävän auton. He eivät olleet varmoja merkistä, mutta auto oli pieni ja näytti IFA:lta. Pojat hämmästelivät kuinka se oli päässyt sinne, koska pöheikkö oli todella tiheää ja puut olivat paksuudeltaan käsivarren luokkaa. Pensaikkoon ei mennyt mitään jälkiä niin tieltä kuin muualtakaan. Auton luona seisoi myös kaksi lihavaa miestä vaaleanvihreissä haalareissa. Pojat yrittivät ottaa pyöränsä ja lähteä paikalta, mutta toinen mies tarttui pyörän tarakasta kiinni. Pojat jättivät pyöränsä ja lähtivät juosten karkuun apua huutaen. Heidän naapurinsa oli lähistöllä hakkaamassa puita, kuuli poikien huudot ja tuli apuun. Hän meni yhdessä poikien kanssa takaisin paikalle, mutta autosta ei näkynyt jälkeäkään. Pusikko oli koskematon.

Markun tuttava, joka toimii myymälänhoitajana Iisalmessa, oli miehensä kanssa matkalla Iisalmeen. Ohitettuaan paikan, missä Markulle sattui autoradiotapahtuma he näkivät yllättäen, kun tien yli juoksi kymmeniä ilveksen kokoisia (noin 60 cm korkeita) kissoja. Ne näkyivät selvästi auton valokiilassa. Myymälänhoitaja sanoi: "Pysäytä, eihän nyt toisten kissojen yli viitsi ajaa". He pysäyttivät auton ja sammuttivat valot, jolloin kaikki kissat olivatkin hävinneet.

70-luvun loppupuolella kaksi miestä oli puimassa. He lopettelivat puolenyön aikoihin ja aloittivat rasvaamaan puimakonetta. Hetken rasvailtuaan toinen sanoi, että on hyvä rasvata näin kirkkaassa kuutamossa, johon toinen vastasi: "Niin on minullakin hyvä kuutamo". Miehet ihmettelivät kuutamon kirkkautta ja menivät katsomaan sitä koneen etupuolelle. Taivaalla oli kuutamon vieressä toinen, noin kuun kokoinen kirkas valopallo. Samalla kun miehet näkivät valon, se ampaisi suoraan yläilmoihin ja hävisi näkyvistä.

Selityksiä etsimässä

Suurin osa havainnoista on tapahtunut läpimitaltaan 5 km:n kokoisella alueella. Jos tapauksia alettaisiin tutkia yksityiskohtaisesti, monelle havainnolle löytyisi luultavasti luonnollinen selitys, mutta osa jäisi pakostakin selittämättömäksi. Joukkoon mahtuu muutama ns. villi tapaus, joissa kuuntelija joutuu kurottamaan mielikuvituksensa normaalin järkeilyn tuolle puolen. Olisi helppo sanoa, että ne ovat huijausta tai psykologisia harhoja, mutta on muistettava, että samalla seudulla on paljon myös "järkeviä" havaintoja. Jos kyse olisi huijauksesta, se ei olisi enää huijaus vaan melkeinpä salaliitto, jossa olisi mukana useita kymmeniä ihmisiä. Mitä motiivia pienen maalaiskylän asukkailla olisi keksiä moisia tarinoita? Julkisuudesta? Rahasta? Pelkän vitsin takia?

Mikään vaihtoehdoista tuskin on oikea. Jos olisi, juttuja olisi todennäköisesti yritetty syöttää jo jollekin muulle taholle kuin parille yksittäiselle ufotutkijalle. Kukaan ei ole hyötynyt mitenkään tarinoistaan. Niistä ei haluta julkisuutta havaitsijoille itselleen eikä myöskään paikkakunnalle. Huomionarvoista on myös se, ettei havainnoista juurikaan puhuta kylän sisällä, koska pelätään leimautumista. Se karsii selitysvaihtoehdoista pois myös sen, että tarinat olisivat saaneet lisää tuulta purjeisiin toisista havainnoista.

Ne ihmiset, jotka tapasimme henkilökohtaisesti ja joita haastattelimme pelkän puhelimen välityksellä, osoittautuivat erittäin luotettaviksi ja joiltain havainnot piti suorastaan kiskoa irti. Joukkoon mahtuu opettajia, myymälänhoitajia, metsästäjiä jne. Useimmiten havaitsijat ovat olleet keski-ikäisiä tai hieman vanhempia ihmisiä. Monet ovat kuitenkin tottuneita luonnon tarkkailijoita ja tapausten tekemä vaikutus kuvastui heistä selvästi.

Monet havainnot ovat täydentäneet toisia havaintoja. Joku on nähnyt väriltään, kooltaan ja käyttäytymiseltään samanlaisen valopallon kuin jotkut toiset ja joskus myös saman illan aikana tai lähiviikkoina. Pienenä yksityiskohtana on mielenkiintoista, että kun esimerkiksi kyläkaupan lähellä on nähty paljon punaisia valopalloja, miksi joku toinen henkilö, jolla on paljon havaintoja, ei ole koskaan nähnyt valopalloissaan samaa väriä?

Joissain havainnoissa on myös mukana outoa yliluonnollisuutta (katoava amerikanrauta, IFA-merkkinen auto, lihavat miehet). 80-luvulla eräässä talossa oli myös tapahtunut paljon poltergeist-ilmiöitä, jota kuuleman mukaan joukko Kuopion parapsykologisen seuran jäseniä oli käynyt tutkimassa. Tiedustelu kyseiseltä seuralta ei kuitenkaan tuottanut tulosta (tosin poiki yhden olentohavainnon lisää noin 20 km:n päästä). On lisäksi valitettavaa, että eräs varsin mielenkiintoinen ja omalla tavallaan "yliluonnollinen" havainto on jätettävä havaitsijan pyynnöstä julkaisematta. Millä tavoin sitten paranormaali ja ufot liittyvät tai ovat liittymättä yhteen-se jäänee vielä arvoitukseksi. Tapausten vaikean tutkittavuuden takia lopullista varmuutta ei voida saada mihinkään.

Paikkakunnalla on mielenkiintoinen yhteys Pudasjärven kanssa. Maaperästä on löydetty vähän uraania, mutta merkittävänä voidaan pitää sitä, että seudulla on toriumia ilmeisesti paljon. Torium on järjestysluvultaan 90 (uraani 92, siis lähisukulainen) ja se on alfa-säteilijä. Lisäksi sitä voidaan käyttää reaktoreissa. Paikkakunnalla sijaitsevassa korkeassa mäessä on runsaasti rautaa ja on löydetty myös pieniä määriä kultaa sekä hopeaa. Vaikka osa ilmiöistä voitaisiin joskus selittää geologian keinoin, se jättäisi kuitenkin liikaa avoimia kysymyksiä. Yhteys on silti mielenkiintoinen ja pohdittavan arvoinen seikka.

On suunniteltu, että seudulle tehtäisiin tarkempi tutkimus joskus elokuun tienoilla, jolloin havaintoja näyttää tapahtuvan eniten. Eräs idea on esimerkiksi viedä alueelle videokamera, joka tietyn ajan välein kuvaisi ympäristöä. Ehkä tuloksia syntyisi. Ennen edellistä poistumistamme seudulta kävimme vielä pimeän laskeuduttua yhdellä tällaisella "bongauspaikalla", missä näimme parinkymmenen minuutin sisään kolme erilaista valo(pallo)ilmiötä. Se on jo enemmän kuin tavallisesti.

Raimo Koponen ja Teemu Ihalainen 1999

takaisin ]