Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Havaintolomake
Ufotapaukset

UUTISET


Copyright ©
1999-2020
UFO-Finland ry

Tutkimus > Ufotapaukset

Päätalo, Matias:
Savon ufo voi olla erittäin harvinainen ilmakehän ilmiö

22.3.2000 Neljä ihmistä vietti rauhallista kesäiltaa mökillä Etelä-Savossa 20.7.1999. Taivas oli selkeä ja lähes pilvetön. Kello 23 tienoilla etelätaivaalla näkyi outo ja kirkas valoilmiö. Valon muoto oli epäsymmetrinen, mutta rajat olivat tarkat. Ilmiöstä otettiin seitsemän valokuvaa. Havaitsijoiden arvion mukaan valo näkyi taivaalla ainakin 20 minuuttia ja se pysyi paikallaan.

Analyysi valoilmiöstä ja kuvista

Lähtötiedot

Valoilmiön kuvausaika: 20.07.1999 klo 23.00-23.20
Kuvia: 7 kpl
Kameran tyyppi: norm. objektiivi (zoom)
Säätila: pilvetön, tyyni, muutamia pieniä pilviä
Lämpötila: +19° C, ilmanpaine 1010 millibaaria, kosteus 62 %

Alkutilanne

Valoilmiö hämmästytti erikoisuudellaan niin paljon, että havaitsijat ryhtyivät kuvaamaan sitä. Paikka oli järven rannalla oleva vapaa-ajan asunto. Erikoinen valoilmiö näkyi matalalla horisontissa hiekkakankaisen vaaran suunnassa ja valo kuvastui myös veteen. Havaitsijat ottivat ilmiöstä seitsemän kuvaa. Kuvien ottohetkellä kuvaajat eivät pystyneet tunnistamaan outoa valoa.

Tutkimukset

Tiede ja UFOt -tutkimusryhmä analysoi kuvia UFO-Finland ry:n pyynnöstä ja havaitsi kuvissa useita mielenkiintoisia piirteitä sekä mahdollisesti yhteyksiä ilmakehän fysiikkaan. Koska arvioitavissa oli, että kuu on ollut samalla ilmansuunnalla samaan aikaan kun kuvasarja otettiin, analysoitiin Kuun ja Auringon rata.

Aurinko nousi Helsingin horisontin (leveys 60°) mukaan 04.32 ja laski 22.19 (kesäaikaa). Kuu nousi 14.05 ja oli etelässä klo 19.31 ja laski 0.30.

Kuun sijainti havainto- ja kuvaushetkellä

Paikkakunta 62° leveyttä 28° pituutta.
Kuun rektaskensio 14 tuntia 13' 44'' 238° 04' 04''
Deklinaatio -8° korkeus horisontista 6° 54' 47''

Kuvattu kohde oli ollut etelälounaassa, lounaan puolella. Kuun koordinaatit osuvat kohteen pisteeseen tuntikulman ja korkeuden osalta, edellyttäen että kuvaajien antamat ilmansuunnat ovat oikeita, minkä kompassitarkistus näyttäisi vahvistavan. Kuun lähellä oli myös Mars-planeetta, jonka rektaskensio oli 14 tuntia 12' 08'' ja deklinaatio -14° 48' 41'' ja korkeus 0° 34' 19''. Mars on ollut siis täsmälleen yli puoli astetta horisontin alapuolella ja kuva-alueessa vaaran takana, eikä ole voinut näkyä lainkaan. Kuu sen sijaan on ollut maisemassa ja näkynyt puolikuuna. Terminaattorin raja etelä-itä-puolella ja auringon valaisema pinta lännen puolella.

Hypoteesit

Kuvia suurennettaessa valoilmiö jakaantuu moniosaiseksi valoksi, josta voi hahmottaa samankokoisia Kuun puolikkaita, jotka vastaavat Kuun näennäistä läpimittaa. Kohteen yläpuolella on havaittavissa myös pieni pilven hattara, jota kohde valaisee.

1. Kohteen koordinaatit ovat Kuun koordinaatteja.
2. Yksi joukon puolikkaista on todellinen Kuu.

Valoilmiön synty

Havaitsijat eivät tunnistaneet kohdetta kuuksi, koska valonsäteiden taittuminen ilmakehässä oli vääristänyt kuvan ja monistanut puolikuita taivaalle. Suurennetuissa kuvissa kuun puolikkaat voidaan selvästi havaita. Kuun monistuminen on tapahtunut kuun liikkeen suunnassa (lounas). Monistuneiden puolikkaiden väli on 10-14 kaariminuuttia ja yhteisläpimitta ekvaattorin suuntaan noin 54'.

Ilmakehän taittava kerros on näkösuuntaan ollut sellainen, että taitekertoimessa on ollut riittävä paikallinen vaihtelu vaakasuorassa suunnassa. Tästä on syntynyt useampikertaisten kuurykelmien valo taivaalle. Koska ryhmän kohteiden, oikean kuun ja monistuneiden valekuiden välit ovat pieniä, silmä ei kirkkaasta valosta pysty erottamaan osia, vaan näkee ne yhtenä valona. Tästä syystä havaitsijoiden hämmästys on ollut ymmärrettävä. Kyse ei ole ufoilmiöstä vaan todennäköisesti perin harvinaisesta ilmakehän fysiikkaan ja valon taittumiseen liittyvästä asiasta.

Yhteenveto

Luonnossa tunnetaan valon taittumisilmiöitä, joissa on syntynyt Auringon ja Kuun moninkertaiset kuvat, vieläpä aivan lähellä oikeaa Aurinkoa tai Kuuta. Moninkertaistuneita Kuun sirppejä on havaittu 12 asteen, 15 asteen ja 35 asteen korkeudella. Jos siirtymät ovat enemmän kuin puoli astetta, osat erottuvat selvästi. Jos siirtymät ovat selvästi alle puoli astetta, osat sulautuvat yhteen ja syntyy oudon näköinen valoilmiö. Ilmiö ei ole kovin hyvin tunnettu ja on melko harvinainen. Se esiintyy vain Kuun ollessa hyvin matalalla ja taittavan kerroksen ollessa sopiva katsojaan nähden.

Hypoteesi toteutuu vain, jos monistuneet Kuun puolikkaat eivät ole kameran optiikan tai käsittelyn synnyttämiä kuvausvirheitä. Tämän eliminoimiseksi jatkotutkimuksessa ovat välttämättömiä filminegojen mikroskooppitutkimus sekä kameran tekninen tutkimus ja testaus. On myös mahdollista - kesäyöstä huolimatta - että taivaalta voisi löytyä valottuneita tähtiä, jotka voidaan tunnistaa. Mahdollinen käsittelyvirhe näkyisi myös tähtien valotusjäljessä. Mikäli tähtiä löytyy ja ne voidaan tunnistaa, eikä niissä havaita liikevirheitä vaan ne ovat pyöreitä, on syytä olettaa kuvatun kohteen näkyneen maisemassa sellaisena kuin se on kuviin piirtynyt.

Ilmiö on joka tapauksessa Kuun aiheuttama ärsyke. On mahdollista, että alkuhämmästyksen on aiheuttanut Kuu ja sen yläpuolella oleva pilvi, joka läpäistessään kuunvaloa on muodostanut oudon sienimäisen valoyhdistelmän, josta myös kuvausinnostus on lähtenyt käyntiin. Selkeät Kuun puolikkaat voisivat siten olla tärähdyskuvia.

Asia on syytä selvittää, koska selityksiä voi olla vain kaksi.

Lisätietoa Auringon ja Kuun kaksin- ja moninkertaisista kuvista:
Minnaert, M. (1996) Maiseman valot ja värit. 2. painos. (s. 66-67) Suomennos Pekka Kröger. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa.

Tiede ja UFOt -tutkimusryhmä 04.03.2000 (päivitetty 02.05.2000)

Tutkijat:
Lasse Jalonen, FT
Matti Kauppi, FT
Kauko Kauhanen, FM
Toivo Salonen, FM
Sampo Puoskari, tekstinsuunnittelija
Jukka Rosberg, LL
Juhani Kyröläinen, FM
Esko Häme, MAT
Matias Päätalo, MAT, Mti
Tommi Ruuskanen, toimittaja


Savon valoilmiö, kuva 1
Savon valoilmiö, kuva 2
Savon valoilmiö, kuva 3
Savon valoilmiö, kuva 4

takaisin ]