|
Arkisto > Artikkelit
Miljardeja vuosia sitten Mars-planeetalla oli tiheämpi kaasukehä, sateita ja virtaavaa vettä. Syntyikö noissa oloissa alkeellisia elämän itiöitä, on yhä arvoitus. NASA jatkaa Marsin tutkimista perusteellisesti, kauaskantoiset suunnitelmat takataskussaan. Punainen naapuriplaneetta voidaan muuttaa ihmiselle soveliaaksi paikaksi.
Matias Päätalo:
Tehdäänkö Marsista Maan kaltainen?
Kaksi epäonnistunutta Mars-luotainkoetta ei ole lannistanut Yhdysvaltain avaruushallitusta jatkamasta sinnikkäästi Marsin tutkimista. Odysseuksen tehtävänä on selvittää kiertoradalta käsin onko Marsin pinnassa vettä, missä ja miten paljon. Veden merkitys tuntemallemme elämälle on ykkösehto. Vielä tärkeämpi tieto veden mahdollisesta määrästä on suunnitelmille, muuttaa Marsin ilmakehää ihmiselle soveliaaksi.
Jos Marsissa syntyikin kauan sitten alkeellista elämää, se on aikoja sitten hävinnyt tai sopeutunut erikoisella tavalla Marsin nykyisiin olosuhteisiin. Tällöinkin voidaan puhua vain mikrobiluokan elämän ilmiöistä.
Mars-planeetan kohtalona on sen pieni massa ja suurempi etäisyys Auringosta, joka on 228 miljoonaa kilometriä. Marsin halkaisija on vain hiukan yli puolet maapallon säteestä eli 6700 km. Kooltaan Mars sopisi jättiläisplaneettojen kuuksi. Painovoima Marsin pinnalla on vain 38% Maan painovoimasta ja kappaleen irtautumisnopeudeksi riittää 5,02 km/sek. On siis helppo kuvitella miksi Marsin varhainen kaasukehä on karannut avaruuteen.
Jäljellä oleva nykyinen kaasukehä on ohut, jossa ilmanpaine on 0,5% Maan ilmanpaineesta ja siinä on typpeä ja happea kaksi prosenttia mutta hiilidioksidia 95% Vaikka monet tutkijat ovat teilanneet Marsin lähes kuolleeksi paikaksi, NASAssa ollaan toista mieltä. Marsista Maahan tulleet Meteoriitit viestivät elämän merkeistä Marsissa. Yllätyksiä voi olla tulossa aivan lähivuosina.
Vanhat teoriat Marsin kanavista on aikoja sitten kuopattu ja niiden tilalle on tullut uusia mielen kiintoisia arvoituksia. Viking-alukset eivät tuoneet 1976 selvää vastausta, onko Marsissa elämää edes alkeellisella tasolla. Kuivuneet joenuomat ja alkumeriin viittaavat tasangot askarruttavat tämän päivän tutkijoita. Aivan hiljattain amerikkalaiset tutkijat esittivät väitteen , jonka mukaan marsilaisesta meteoriitista olisi löydetty magnetiittikiteitä ja niiden alkuperä olisi luonteeltaan biologisia. NASAssa katsotaan tämän olevan todiste elämästä Marsissa.
Väite on saanut hyvin vahvaa vastakritiikkiä - myös Suomessa. Turun yliopiston professori Esko Valtaoja ja kotimainen Mars-tutkijamme dosentti Jouko Raitala Oulun yliopistosta katsovat väitettä todella ennenaikaiseksi. Valtaoja jopa humpuukiluonteiseksi.
Alkumeriä ja kuivuneita joenuomia
Ihmiskunta ilmestyi maapallolle ajanjaksona, jolloin naapuriplaneetta käy kuolinkamppailua tai elää miljoonia vuosia kestävää jääkautta. Suuret punaisen ruosteisen hiekan peittämät aavikot peittävät koko planeetan pinnan ja vain napajäätiköt tuovat tähän valkoisen hohtonsa. Lämpötila pysyttelee enimmäkseen miinuksen puolella. Hurjat pölymyrskyt pyyhältävät ajoittain yli planeetan ja tällöin Marsin lämpötila laskee entisestään. Näistä Marsin pölymyrskyistä saatiin idea myös ydinsodan jälkiseurauksista, ydintalvesta, joka kohtaisi maapalloa ydinsodan jälkeen.
Mars on ehkä planeetta, joka elää hyvin omalaatuista ja mutkikasta fysikaalista ja geologista elämää, pitkien ajanjaksojen sykettä, jossa on pitkiä lämpimiä ja kylmiä kausia vuorotellen. Toisen mallin mukaan Mars muuttuu hitaasti karummaksi ja entistä kylmemmäksi, tulivuoritoiminnan jatkuvasti yhä vähetessä.
Tulivuoritoiminnan aktiivisina kausina Marsin olosuhteet saattavat muuttua ratkaisevasti. Väliä voi olla satoja tuhansia , ehkä miljoonia vuosia. Vilkkaan tulivuoritoiminnan aikana Marsin ikirouta alkaisi sulaa, syntyy sateita ja hiukan virtaavaa vettä, joka ilmentyy vähintään liejuvyörynä, kunnes vesi haihtuu uudelleen tai sitoutuu kivilajeihin happiyhdisteinä. Myös nämä tiedot olisivat tärkeitä jos Marsin ilmakehää joskus muokataan ihmiselle sopivaksi.
Marsilla on ollut kehityksensä alussa alkumeriä ja kuivuneet joenuomat ovat todisteita veden olemisesta menneinä aikoina. Aivan kaikki tutkijat eivät ole samoilla linjoilla, sillä varmuutta ei ole vielä saatu. Antaako Odysseus sen lähivuosina, emme tiedä? Myös se kiinnostaa nykytutkijoita ja erityisesti NASAa, ovatko Marsin joet ja alkumeret kadonneet lopullisesti ja ikiajoiksi vai ilmestyisivätkö ne luonnon oman prosessin kautta uutena sykejaksona esiin?
Hyvin kiinnostavaa on tutkia Marsin pyörimisakselin kaltevuuden vaihtelua ,joka voi muuttua 14-35 asteen rajoissa, aiheuttaen valtavia muutoksia planeetan ilmastossa. Löytyykö Marsin elämän syke tästä ilmiöstä yhdessä tulivuoritoiminnan kanssa? Tällä hetkellä Marsin pyörimisakselin kaltevuus on 25 astetta, mutta kun se saavuttaa arvon 35 astetta voi syntyä lämpimämpiä Maan kaltaisia kausia. Marsin pyörimisakselin suunnassa taivaalla on pohjoisessa napatähtenä Joutsenen tähdistön Deneb.
Marsin ilmaston keinotekoinen muuttaminen
Mikäli Marsin jaksolliset ilmaston vaihtelut pitävät paikkansa, on laskettu voitavan vaikuttaa kehitykseen, joka muuttaisi ja tehostaisi prosessia ihmisen haluamalla tavalla. Marsin ikijäässä olevat vesimäärät saataisiin sulamaan, ilmasto muuttuisi leudommaksi. Sulatetut vesimäärät vesihöyrynä voimistaisi sopivaa kasvihuoneilmiötä, joka lisäisi veden haihtumista samalla kun napajäätiköihin sitoutunut hiilidioksidi haihtuisi ja nostaisi ilmakehän painetta huomattavasti korkeammaksi.
Tulivuoritoiminnan on laskettu vaikuttavan Marsin ilmakehän paineeseen 0,1-0,5 ilmakehää. Kaasuja karkaa silti Marsin ympäriltä nopeammin kuin niitä joidenkin prosessien kautta saattaa syntyä. Mikäli saadaan aikaan tilanne, jossa suotuisia prosesseja on useita, Marsin ilmasto saattaa muuttua hyvinkin nopeasti.
Biologi Christopher Mac Kay on tehnyt NASAlle hyvin kiinnostavan suunnitelman, miten Marsin ilmakehää muutettaisiin ihmiselle soveliaaksi paikaksi. Aurinkokunnan alkuaikoina Maa ja Mars kehittyivät samoin ja muistuttivat eniten toisiaan. Marsin pienen massan vuoksi sen kehitys eläväksi planeetaksi pysähtyi ja 1-2 kilometriä syvät alkumeret hävisivät ja joet kuivuivat. Mac Kay laski mallin miten eloperäinen prosessi saadaan Marsissa alkuun uudelleen. Ensin vapautetaan hiilidioksidia Marsin pinnasta runsaita määriä. Kaasukehän paine kaksinkertaistetaan esim. Maahan verrattuna. Keskilämpötila nousee yli veden jäätymispisteen. Auringonvalo huolehtii osan hiilidioksidin hajottamisesta ilmakehän yläosassa, josta syntyy vähän happea, samoin kuin maapallolla tapahtuu.
Toisessa vaiheessa ilmakehään tuotetaan happea saman verran kuin maassa ja hiilidioksidiarvot haittarajan alapuolelle. Tästä seuraa voimakasta lämpötilan laskua, joka estetään päästämällä Marsin ilmakehään suuria määriä CFC-kaasuja, samaa tavaraa, jolla on maapallolla hyvin paha maine otsonin tuhoojana. Hiilidioksidin häviämisen vuoksi CFC-kaasuja joudutaan laskemaan 1,5 miljardia tonnia ja kaasutus uudistetaan 300 vuoden välein. Kaasuja ei edes tarvitse kuljettaa maapallolta, vaan en voidaan valmistaa Marsin aineksista automaattitehtaiden avulla.
Yllättävintä Marsin käsittelyssä on ensimmäisen vaiheen helppous ja nopeus. Hiilidioksidi saadaan Marsin sorasta ja pinnasta napojen ylle sijoitettujen jättipeilien avulla tai kaasuttamalla. Tarvittava energiamäärä on noin miljoona joulea neliökilometriä kohti. Mac Kayn mukaan tavoite on mahdollista saavuttaa noin 200 vuoden aikana. Tällöin kaasukehän tiheys olisi arvossa, jolloin lämpeneminen alkaisi. Silti Marsin pinnan aineksien muuttaminen hapeksi ja typeksi vaatii pitkän ajanjakson. Laskelmat kuitenkin osoittavat luodun ekosysteemin pysyvän kasassa tuhansia vuosia jos kaasukehän paine saadaan pysymään vakiona.
Jotta jokin siirtokuntasukupolvi näkisi merien lainehtivan, jokien virtaavan ja tasankojen viheriöivän Marsissa, siihen menisi Mac Kayn mukaan alkuvaiheesta noin 100 000 vuotta. NASAa on myös moitittu moisten laskelmien tekemisestä. Laskelmat ovat kuitenkin viisaita ja oikeaan suunnattuja. Vanhentuessaan Aurinko paisuu punaiseksi jättiläistähdeksi laajentuen aina Maan radan tuntumaan. Venuksen suuntaan ei siis ole menemistä. Marsissa osa sen aikaisia älyolioita saattaa selvitä vielä miljoonan vuoden ajan, koska Marskin on uhattuna.
Marsin käyttöönotossa törmätään myös universaaliseen eettiseen kysymykseen, mikä oikeus ihmiskunnalla olisi ottaa käyttöön planeetta, jossa olisi oma pieni mikrotason maailma, johon meillä ei olisi mitään sidonnaisuutta. Vasta-argumentti löytyisi tähän itse Marsista. Jospa elämä syntyikin ensin Marsissa, kuoli siellä mutta sen sirpaleet kulkeutuivat meteoriittien mukana Maahan ja aloittivat täällä uudelleen. Sen mukaan olisimme "marsilaisia" ja palaisimme sinne takaisin. Tästä huolimatta Marsin maankaltaistaminen olisi ihmiskunnan historian suurin koskaan suorittama ympäristörikos.
Aiheeseen liittyviä linkkejä:
Exploring Mars and beyond
[ takaisin ]
|
