Kirjat > Kirjaesittelyt
Atte Särkelä:
Kohti ärjännettä
UFO-Finland ry 2013. 240 sivua, yli 300 mv- ja värikuvaa
Käsissäni on monella tavoin mielenkiintoinen kirjallinen teos. Mielenkiintoiseksi sitä ei tee se,
että se olisi poikkeuksellisen sujuvasti kirjoitettu tai, että se tarjoilisi monitahoista kerrontaa Finlandia-palkinto silmissään. Itselleni kirja avautui kolmen eri
näkökulman kautta mukaansatempaavana ja osoittautui lopulta kesän parhaaksi lukukokemukseksi.
Kirjan nimi, "Kohti ärjännettä", on ollut ainakin Pudasjärvellä käytetty vanha sanonta, jolla pyrittiin kuvaamaan, että työt on tehtävä
vaikka ulkona olisi kuinka tuulta ja tuiskua. UFO-Finland ry:n kustantama ja Lasse Ahosen toimittama Kohti ärjännettä tarttuu kirjan nimeä kunnioittavalla asenteella
käsiksi toisistaan riippumattomilta tuntuviin aiheisiin ja kuin ihmeen kautta onnistuukin olemaan samanaikaisesti Pudasjärvellä kaikkien tunteman Atte Särkelän
näkövinkkelistä kerrottu elämänkerta, valottamaan Syötteen matkailualueen kehittymisen taustaa sekä kuvaamaan ufoilmiön vahvaa
läsnäoloa Syötteen alueella mielenkiintoisella sekä uskottavalla tavalla erityisesti 1960-1970 -luvun taitteessa.
Sotaorvon elämä on kirjan perusteella ollut muutakin kuin ruusuilla tanssimista. Jopa etupäässä nimenomaan sitä muuta. Sota-aikana Särkelä
jäi sisaruksineen hoitamaan keskenkasvuisina perheensä maatilaa ja kirja antaa melko koruttoman kuvan niistä haasteista mitä leivän saanti
pöytään tälle lapsikatraalle asetti. Kirja onnistuu tarkoilla kuvauksillaan tuon ajan talous-, pelto- ja metsätöistä myös inspiroimaan ja
antamaan viitteitä ihmismielen kätketystä lujuudesta koettelemusten kohdatessa. Tämmöiselle pullamössösukupolvelle, jota itse edustan, ihmetystä
ja ihailua herättää erityisesti se, miten monin kekseliäin tavoin ruoka on tuolloin pöytään yritetty hankkia. Eittämättä jokainen
päivä se ei ole edes onnistunutkaan. Särkelöiden rankka lapsuus on varmasti viitoittanut heidän tulevaisuuttaan ja antanut heille kykyä huolehtia omistaan
ja kantaa yhteistä vastuuta myös vanhemmalla iällä. Kirjan päähenkilön, Atte Särkelän myöhempi ura kaikkien tuntemana palvelualttiina
taksikuskina, yrittäjänä ja kunnallispoliitikkona vahvistaa tämän havainnon osaltaan oikeansuuntaiseksi.
Itselleni kirjassa herkullisinta antia on eittämättä Pudasjärven alueen politiikan suhmurointi ja eturistiriidat, kun matkailuliiketoimintaa alettiin
Pudasjärven Syötteelle puuhailemaan. En voi välttyä kuvittelemastani mielessäni Metsolat TV -sarjan hengessä kaikenkarvaisia kohtaamisia
kunnallispolitiikan ja ihmissuhteiden tiimoilta. Varmaa on, että ristiriitoja ja yhteentörmäyksiä oli ja ihmisluonnon heikommat puolet kuten kateus ja oman edun
tavoittelu näyttelivät varmasti näissä omaa rooliaan. Suomeahan pidetään yleisesti ainoana kansana, jossa ollaan valmiita maksamaan 50 euroa siitä,
että naapuri ei saa satasta. Tämä vanha vitsi kummitteli säännöllisesti mielessäni, kun sivuja käännellessä pudistelin itsekseni
päätäni sen lyhytnäköisyyden edessä, jota kirjassa kuvataan Pudasjärven kunnallispolitiikassa harjoitetun.
Kirjaa ahmiessani en voinut olla yllättymättä ufoilmiön laajuudesta Pudasjärvellä ja lähialueilla erityisesti 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa.
Dokumentoituja havaintoja on monenlaisia ja kymmenien, ellei jopa satojen ihmisten tekeminä. Kiertelipä tuolloin virkavaltakin Särkelän Aten kera
keräämässä havaintoja ja valaehtoisia todistuksia alueella talosta taloon.
Oma kiinnostukseni ufoihin liittyy myös etäisesti tähän ajanjaksoon ja nk. ufoaaltoon. Oma jo edesmennyt isäni väitti kerran nähneensä
lentävän lautasen Jormuan kylällä noina samoina aikoina matkallaan tansseihin. Lautasen sisällä oli sen ikkunoista näkynyt ihmisen kaltaisia
terävillä kasvonpiirteiltä varusteltuja olentoja tai sitten vain ihmisiä. Isäni epäilikin kyseessä olleen itäisen naapurivaltion uudenlainen
ilma-alus. Aluksesta oli myös näkynyt kolme laskeutumistelinettä ja aluksen ollessa veden päällä, oli vesi sen alapuolella väreillyt hieman.
Äntä ei juuri ollut kuulunut. Tämä tarina rehelliseksi tietämäni isäni kertomana on vuosikymmeniä sitten laukaissut myös oman kiinnostukseni
ilmiöön.
Itse ufoaihe käsitellään kirjassa valokuvien kera lyhyinä tapauskertomuksina, joissa ehdotonta plussaa on aidot ihmisten ja paikkojen nimet. Tarpeettoman usein
hyvät havainnot esitellään alan kirjallisuudessa havainnontekijän nimen ollessa tuntematon tai se on syystä tai toisesta kätketty salanimen taakse.
Vaikka Kohti ärjännettä -kirjan kerronta ei ole pienestä poukkoilusta johtuen kaiken aikaa erityisen loogista ja sortuu paikka paikoin jopa melko pelkistettyyn
ilmaisuun, on ne helppo antaa anteeksi, kun itse tapahtumat ovat mielenkiintoisia ja kirja on muutoin sangen helppolukuinen. Helppolukuisuutta lisää valtava
määrä kirjaa rikastuttavaa kuvitusta. Ehdoton lukusuositus kaikille aiheesta kiinnostuneille.
Maija Lång 7.9.2018
[ takaisin ]
|