UUTISET

Copyright ©
1999-2020
UFO-Finland ry

Kirjat > Kirjaesittelyt

Clear, Constance:

Reaching for Reality. Seven Incredible True Stories of Alien Abduction

Consciousness Now, Inc., San Antonio, TX 1999. 230 sivua

Constance Clear on psykoterapeutti, jolla on psykologian maisterintutkinto Trinity-yliopistosta ja sosiologian maisterintutkinto Our Lady of the Lake -yliopistosta. Hänellä on ollut oma vastaanotto vuodesta 1976 lähtien ja hän on perustanut sieppausuhrien tuki- ja keskusteluryhmän. Tässä kirjassaan Clear kertoo seitsemästä eri henkilöstä, jotka ovat kokeneet sieppauksia.

1. Kay kertoo, että hänen ensimmäiset muistonsa sieppauksista ovat ajalta, jolloin hän oli vain kuuden kuukauden ikäinen (!?). Sieppaukset jatkuivat ja nykyisin Kay ei voi saada lapsia, koska hänellä on niin paljon arpia suvunjatkamiselimissään.

2. Lydia kertoo, että hänen teini-ikänsä oli hyvin vaikea johtuen menetetystä ajasta ja ongelmista, jotka liittyivät suvunjatkamisasioihin, poisjääneistä kuukautisista ja keskenmenoista, jotka johtuivat sieppauksista. Hän löysi toistuvasti itsensä kävelemässä ulkona öiseen aikaan. Sieppausten yhteydessä muukalaiset näyttivät Lydialle kuvia hänen poisotetuista lapsistaan. Kun hänen poikansa oli 4-vuotias, hän piirsi spontaanisesti kuvia näistä poisotetuista lapsista.

Kun Lydia oli 19-vuotias, hän näki eräässä kaupassa Strieberin kirjan "Communion" ja tunnisti heti kansikuvan muukalaisen. Lydia oli 14-vuotias, kun muukalainen ensimmäisen kerran tuli hänen huoneeseensa. Hän löysi jalastaan, polven alapuolelta, merkillisen puolikuun muotoisen merkin, jollaista hänen lääkärinsä ei milloinkaan ollut nähnyt aikaisemmin.

Lydia oli raskaana 17-vuotiaana, mutta sikiö "vaan katosi", eikä kukaan keksinyt selitystä. Lydialle tuli lisäongelmia äitinsä kanssa, kun hän kertoi äidilleen muukalaisista ja sieppauksista. Äiti luuli, että hänen tyttärensä oli mielisairas ja Lydia pelkäsi, että äiti passittaisi hänet mielisairaalaan. Kun Lydian oma poika oli 2-vuotias, Lydia heräsi hänen huutoihin keskellä yötä. Poika sanoi, että ikkunan läpi oli tullut "hirviöitä", jotka laittoivat hänen nenäänsä jotakin. Pojan tyynyssä oli verta. Kirjassa on useita Lydian piirroksia muukalaisista.

3. Daniel on tietokoneohjelmoija, joka ei ensin ollut kiinnostunut lainkaan sieppauskertomuksista. Sen sijaan hänen vaimonsa ja vaimon suku oli kokenut toistuvia sieppauksia ja keskustelivat usein niistä toistensa kanssa. Daniel tajusi, että "jokin" tai "joku" sieppasi toistuvasti hänen vaimonsa ja kääntyi Clearin puoleen yrittäessään ymmärtää, mistä oli kysymys. Keskusteluissa Daniel törmäsi merkilliseen asiaan: Daniel ja hänen vaimonsa olivat kerran melkein törmänneet autollaan ufoon, joka oli keskellä tiellä. Kuitenkaan he eivät keskustelleet asiasta, eivätkä muistaneet koko asiaa ennen kuin paljon myöhemmin. Danielin, ja muiden Clearin keskusteluryhmän jäsenten, mielestä tämä onkin sieppausten eräs tyypillinen piirre; sattuipa miten outo asia tahansa, niin siepatut eivät muista sitä, tai muistavat tapauksen vasta paljon myöhemmin.

4. Theresa poikkeaa muista sieppausuhreista sillä tavalla, että kun muut kärsivät depressioista, paniikkikohtauksista ja muista ongelmista, niin Theresa ei kärsi lainkaan tällaisesta. Päinvastoin hän on onnellisesti naimisissa ja hän ja hänen miehensä omistavat menestyvän yrityksen. Syy siihen, että Theresa ja hänen miehensä ylipäänsä ottavat yhteyttä Cleariin, ovat "kaikki muut merkilliset asiat". Tällaisia asioita ovat esim. se, että Theresan tytär oli kertonut nähneensä ufon, joka leijui heidän talonsa yllä, ja se että Theresa oli herännyt kerran keskellä yötä ja nähnyt muukalaisen kumartuneena sänkynsä yllä. Muukalainen oli näyttänyt hologrammilta. Heidän lapsenvahtinsa oli myös yöllä nähnyt ufon leijuvan lähellä olevan järven yllä. Lapsenvahti oli järkyttynet niin paljon, että hän seuraavana päivänä otti yhteyttä erääseen tähtitieteilijään, joka vahvisti, että hän luultavasti oli nähnyt oikean ufon.

Samana yönä, kun Theresa tulee raskaaksi heinäkuussa 1993, hänen selkäänsä ilmestyy kummallinen merkki, jonka hän näyttää lääkärilleen, joka ei milloinkaan aikaisemmin ole nähnyt mitään vastaavaa. Tässä vaiheessa Theresan aviomies ajattelee ääneen, olisiko kyseessä muukalaisten jättämä jälki. Lääkäri kauhistuu pelkkää ajatustakin ja käskee Theresaa ja hänen miestänsä olla ikinä enää puhumatta tuollaisia. Myöhemmin Theresa menettää tämän lapsen.

Vuonna 1994 Theresa herää keskellä yötä siihen, että heidän makuuhuoneensa lasiovien takana seisoo neljä lyhyttä olentoa, jotka kaikki ovat samannäköisiä. Kaikilla on musta tukka ja "ponch" -tyyppinen viitta. Seuraavaksi Theresa huomaa olevansa heidän "omassa pakettiautossaan", joka nyt kuitenkin on täynnä merkillisiä laitteita ja työvälineitä, joita Theresa ei ollenkaan tunnista.

Theresan tyttären Alexin ufohavainto sattui 3.1.1996, jolloin hän oli 4-vuotias, on tyypillinen ufologiassa: Theresa ja Alex olivat palaamassa kotiin ja olivat pysäköineet postilaatikon viereen ja Theresa oli hakemassa päivän postia. Alex jäi autoon ja huusi äidilleen: "Katso äiti! Mikä tuo on?" Alex katseli suoraan länteen, mutta Theresa ei nähnyt mitään, eikä muut ohi ajavat autoilijat myöskään näyttäneet huomaavan mitään erikoista. Alex jatkoi: "Se on ihan tuossa äiti! Etkö näe sitä?" Alex raivostui, kun hänen äitinsä ei nähnyt mitään, mutta kuvaili näkemäänsä, että "se oli pyöreä ja hopeanvärinen ja siitä pistää juttuja ulos". Myöhemmin selvisi, että sanoilla "siitä pistää juttuja ulos" Alex tarkoitti hatun lieriä muistuttavaa rakennelmaa. Alex kertoi myös, että siinä oli kolme punaista valoa, sekä että "se" sik-sakkasi edestakaisin. Alex katseli "sitä" kolmen minuutin ajan.

Muutama kuukausi myöhemmin Alex sattui näkemään televisiossa ohjelman, jossa puhuttiin ufoista ja näytettiin minkä näköisiä ne ovat. Alexin ilme kirkastui ja hän rupesi hyppimään ylös-alas ja huusi innoissaan: "Sitä sanotaan ufoksi! Kuulitko äiti? Tuollaisen minä näin!"

Theresa uskoo, että sekä hän itse, että nyt hänen tyttärensä ovat sieppausuhreja. Alexin jalasta on löytynyt iso kummallinen jälki. Eräänä aamuna Alexin vartalonmyönteinen yöpaita oli hänen päällään, mutta väärällä tavalla, eli siten, että Alexin toinen käsi ei ollutkaan yöpaidan hihassa niin kuin piti, vaan hiha oli hänen kaulan kohdalla. Alex ei itse tiennyt miten se oli tapahtunut, eikä hän itse osannut toistaa temppua.

5. Andrew oli 60-vuotias, kun hän vuonna 1996 tapasi Clearin. Andrew kertoi merkillisen tapauksen, joka sattui jo vuonna 1942, kun hän oli 6-vuotias. Andrew oli noussut sängystä yöllä mennäkseen vessaan ja huomasi tällöin ikkunoiden takana 12 pientä olentoa, joista yksi leijui sisään suljetun ikkunan läpi. Olento tarttui Andrewia kädestä ja yhdessä he leijuivat ulos ikkunan läpi, rikkomatta ikkunaa. He leijuivat ylös ilman halki isoon laitteeseen, jonka ääriviivoja Andrew ei nähnyt selvästi. Seuraavaksi Andrew huomasi olevansa isossa huoneessa, jossa oli joukko erirotuisia lapsia. Kaikki lapset olivat alasti ja näyttivät olevan kauhuissaan. Yksi olento oli eri näköinen kuin muut. Andrew riisuttiin ja laitettiin pöydälle makaamaan. Erilaisia laitteita työnnettiin hänen korvaansa ja nenäänsä sekä kurkusta alas hänen vatsaansa. Laitteet ottivat hänestä näytteitä. Andrewista otettiin myös ihonäytteitä ja tämän jälkeen hänet käännettiin makaamaan vatsalleen ja hänen peräaukkoonsa työnnettiin jokin laite, joka taas otti näytteitä. Sen jälkeen hänet käännettiin taas selälleen. Andrewin kynnen alta otetaan näyte ja hänen penikseensä kiinnitetään vähäksi aikaa jokin laite, joka aiheutti kipua. Naapuripöydällä makaa alaston tyttö, jonka Andrew tunnistaa Cyaniksi. Andrew oli ollut rakastunut Cyaniin, joka myös oli hänen koulutoverinsa. Mutta tämä oli ollut toisessa kaupungissa. Nyt Andrew asui San Antoniossa. Miten tyttö oli joutunut tänne?

Andrewia leijutetaan nyt jollakin tavalla Cyanin luo ja Andrew näkee hämmästyksekseen itsensä vielä makaavan pöydällä. Andrew on siis kahdessa paikassa samanaikaisesti, eikä hän ymmärrä tätä. Eräässä vaiheessa Andrewin pyjamasta leikataan pala ja nappi. Andrew sanoo muukalaiselle, että hänen äitinsä kyllä nyt suuttuu muukalaisille, johon he vastaavat etteivät välitä siitä. Seuraavana aamuna Andrew kertoo isovanhemmilleen mitä yöllä on tapahtunut. He sanovat, että Andrew on vain nähnyt pahaa unta. Andrew kertoo, että hän voi todistaa, että hänen pyjamastaan leikattiin pala ja nappi, mutta kun hän näyttää pyjamaa, se onkin ehjä.

Andrew kokee useita muitakin sieppauksia elämänsä aikana ja vuonna 1996 Andrew huomaa kerran, että hänellä on aamulla alushousut päällään väärin päin. Andrew pelkää menettävän järkensä ja hakeutuu Clearin luo. Hypnoosissa ilmenee, että hänet oli jälleen siepattu ja viety ufoon, jossa häneltä on otettu mm. siemennestettä.

Andrew työskentelee ammatikseen piirustuksen opettajana ja on aikaisemmin palvellut armeijassa teknisenä piirtäjänä. Andrew pystyy siksi piirtämään tarkkoja kuvia ufoista, joissa hän ollut, sekä kaikista ufoissa näkemistään laitteista. Andrew on ufoissa nähnyt mm. ihmisiä ja hybridejä. Ufon laboratoriossa hän on nähnyt ihmisiä, joihin on kytketty letkuja ja joita säilytetään "lasipurkeissa". Andrewille kerrotaan, että muukalaiset yrittävät risteyttää ihmisen DNA:ta muukalaisten DNA:n kanssa. Vuonna 1997 MIB:it ajavat Andrewin takana ja pysäyttävät hänet, sekä ottavat mm. hänen piirustuksiaan ja vievät ne mennessään.

Eräässä vaiheessa Clear vie Andrewin tri Lerman luo tutkittavaksi. Lerman tutkimuksissa ilmenee, että Andrewin veressä on suuri määrä lymfosyytteja. Lerman mukaan tämä on tyypillistä myös astronauteille ja johtuu painottomuudesta. Lerman toteaa myös Andrewin jalassa olevasta haavasta, että se näyttää siltä, kuin siitä olisi otettu näyte.

Clearin kirjassa on runsaasti Andrewin piirustuksia ja kertomuksia ja Clear on omistanut jopa 90 sivua, eli miltei puolet kirjasta, Andrewin tapaukselle.

6. Maggie on puertoricolainen 47-vuotias äiti, joka on kokenut merkillisiä asioita koko ikänsä. Maggie näkee raskaana ollessaan eräänä yönä miehen makuuhuoneessaan, joka tulee Maggien luo ja tarttuu tätä hänen vasemmasta rinnastaan, jolloin Maggiesta tuntuu kuin hän olisi saanut sähköiskun. Kun Maggie oli pieni Puerto Ricossa ja näki muukalaisia, hän kutsui niitä kummituksiksi, koska ufoista ei puhuttu siihen aikaan.

7. Sara on aikaisemmin mainitun Danielin vaimo ja asiat saa merkillisen käänteen kun ilmenee, että Sara on kaksi vuotta ennen tuloaan Clearin luo käynyt terapiassa ja hänen terapeuttinsa tuolloin oli Clearin oma aviomies. Koska Clearilla ja hänen miehellään on eri sukunimi, Sara ei ollut tajunnut tätä asiaa ennen kuin saapui taloon, jossa sekä Clear että hänen miehensä pitivät vastaanottojaan. Sara ei kuitenkaan ollut uskaltanut kertoa Clearin miehelle syytä vaivaansa.

Sara muistaa tapahtumia selvästi ilman hypnoosia. Sara ja hänen miehensä olivat aikaisemmin asuneet New Mexicossa ja olivat siellä tottuneet ufoihin, karjansilpomisiin ja muihin merkillisiin asioihin. Strieberin kirjan Communionin kansilehti oli herättänyt Sarassa valtavaa pelkoa, kun hän näki sen ensimmäisen kerran.

Sara oli ollut kouluaikoina matkalla kotiin autossa, jossa oli myös hänen sisarensa. Tyttöjen äiti ajoi ja matkalla Sara näki valtavan mustan esineen taivaalla. Sara huudahti: "Katsokaa! Mikä tuo on?" Tyttöjen äiti vastasi tähän väsyneellä äänellä, että "mitähän se hallitus on nyt keksinyt?" Asiasta ei puhuttu sen jälkeen mitään viiteentoista vuoteen, ennen kuin Sara terapian yhteydessä rupesi muistamaan, kuinka 15 vuotta aikaisemmin auton moottori oli sammunut, auto oli pysähtynyt ja kolme pitkää harmaata olentoa oli lähestynyt autoa. Heillä oli kaikilla hopeanvärinen univormu yllään. Sara oli viety ufoon. Sara siepattiin myös myöhemmin, jolloin hänelle kerrottiin, että "he olivat siepanneet myös Danielin".

Clearin keskusteluryhmään kuuluvat Kay ja Lydia tutustuivat myöhemmin paremmin toisiinsa ja havaitsivat, että he olivat aikaisemmin tavanneet toisensa sieppausten yhteydessä.

Clearin kirja on tyypillinen sieppauksista kertova kirja, jonka sisällöstä voi kertoa vain murto-osan tällaisessa lyhyessä esittelyssä. Kirjaa voi hyvin suositella lukijalle, joka on kiinnostunut nimenomaan sieppauksista.

Björn Borg, 14.1.2006