|
Kirjat > Kirjaesittelyt
Moosbrugger, Guido:
And yet... they fly. The Most Comprehensive, Eyewitness Account on the Extraterrestrial Contacts of Billy Meier in 20 years
Steelmark LLC, Tulsa, Oklahoma 2001. 362 sivua + 36 sivua liitteitä
 "Tammikuun lopulla vuonna 1995 plejadilaiset poistuivat lopullisesti Maapallolta. Lähtiessään he paljastivat, etteivät he olleetkaan plejadilaisia, vaan plejaraneja."
Guido Moosbrugger on itävaltalainen peruskoulun opettaja ja Hirscheggissa sijaitsevan koulun johtaja. Hän kiinnostui ufoista jo vuonna 1954 ja on seurannut tiiviisti sveitsiläisen Billy Meierin elämää ja kokemuksia. Meierhan tuli 1970-luvulla varsin tunnetuksi Suomessakin valtavan hienoista ufovalokuvistaan ja kontakteistaan Plejadeista kotoisin olevien ufonauttien kanssa. Valokuvia Meierilla siihen aikaan oli muistaakseni jopa 700 ja hänen tunnetuin kontaktihenkilö oli Plejadeista kotoisin oleva nainen nimeltä Semjase. Lisäksi Meierilla on kahdeksan filmiä ufoista.
Plejadit (suomeksi Seulaset) sijaitsevat Tauruksen (=Härän) tähdistössä ja niitä sanotaan usein seitsemän tähden järjestelmäksi, koska paljaalla silmällä erottaa kirkkaana yönä seitsemän tähteä. (Allekirjoittanut on usein kuullut, että niistä käytetään nimeä Seven Sisters, eli Seitsemän sisarta).
Heti kirjan alussa sekä tekijä Moosbrugger että Meier itse huomauttavat, että kun he puhuvat Plejadeista, niin he eivät tarkoita meidän tähtitaivaalla näkemiämme tähtiä. Meier tarkoittaa Plejadeilla tähtijärjestelmää, joka kyllä sijaitsee suunnilleen samassa paikassa kuin meidän näkemät tähdet, mutta se on olemassa toisessa avaruus-aika jatkumossa. Samoin ufonauttien kotiplaneetta Erra on olemassa ajassa, joka on sekunnin murto-osan meidän aikaamme edellä. Tämän johdosta Erra sijaitsee näin ollen 500 valovuoden etäisyydellä meistä, kun normaali välimatka Plejadeihin on 420 valovuotta.
Plejadilaisaet ovat lihaa ja verta niin kuin ihminenkin, mutta ovat henkisesti 30 miljoonaa vuotta ihmistä edellä kehityksessä. He ovat olleet ihmistä edellä 3500 vuotta teknisesti, mutta äskettäin tapahtuneen harppauksen johdosta he ovat nyt teknisesti 8000 vuotta ihmistä edellä. Plejadilaisten ja Maan asukkaiden yhteinen esi-isä on kotoisin Lyyran tähdistöstä.
Kirjan ensimmäisessä luvussa puhutaan ufoista yleisesti ja käydään läpi kaikenlaisia luonnollisia ilmiöitä, jotka voivat synnyttää uforaportin. Kirjan toisessa luvussa kuvaillaan elämää Erralla, joka vaikuttaa Paratiisilta verrattuna Maapallon elämään. Erralaisten ensimmäinen toimenpide on ollut rajoittaa Erran (joka on samankokoinen kuin Maa) väkiluku 500 miljoonaan. Tiedot antaa vuorotellen Meier itse (joka on käynyt Erralla) ja vuorotellen Meierin plejadilainen naistuttava Semjase.
Suuri osa kirjasta koostuu siitä kun Moosbrugger, joka itse on asunut usein ja pitkiä aikoja Meierin Semjase Silver Star -keskuksessa, kertoo Meierin jokapäiväisestä elämästä 1970- ja 1980-luvuilla. Meierin jokapäiväiseen elämään kuului tuohon aikaan miltei päivittäiset kontaktit Semjasen ja usein myös Semjasen sukulaisten kanssa. Meier sai usein telepaattisen viestin, jonka vastaanotettuaan hän lähti ilmoitetulle "tapaamispaikalle" mopollaan, traktorillaan tai autolla tapaamaan useimmiten Semjasea. Vaikka Semjase Silver Star -keskuksessa usein asui muitakin henkilöitä, niin miltei poikkeuksetta he eivät milloinkaan saattaneet Meieria itse tapaamispaikalle, vaan jäivät matkan päähän, esim. autoon odottamaan, että Meier palaisi usein metsässä sijaitsevalta tapaamispaikalta. Moosbrugger itse näki kuitenkin usein matkan päästä Semjasen ufon ja/tai valoja yöllisellä taivaalla ja todistaa näin ollen, että jotakin kyllä oli tapahtunut. Kerran Semjase poisti tahallaan ufoaan ympäröivän suojakentän, jotta lähistöllä olevat saisivat kuulla ufon äänen. Silloin kuulunut ääni oli niin voimakas, että se herätti lähistöllä asuvien naapurienkin uteliaisuuden.
Moosbruggerin mukaan ufot loistavat siitä syystä, että ne "imevät itseensä ympäröivästä ilmakehästä sähköenergiaa, jota ne sitten tiivistävät erittäin tiiviiseen muotoon, jonka jälkeen se eliminoidaan hapettamalla". Kerran Semjasella on mukanaan kaksi laserpistoolia, joita Meier saa kokeilla. Semjasen mukaan pistoolit ovat vanhaa mallia, mutta "silti niillä osuu tarkasti jopa 37,2 km:n päässä olevaan kohteeseen ja hajottaa kohteen täysin". Kirjassa on kuvia puusta, jonka runkoon Meier ampui reiän Semjasen laserpistoolilla. (Tässä olisi ollut mainio tilaisuus antaa jonkun asiantuntijan tutkia näitä laserpistooleja. Valokuvia niistä julkaistaan kylläkin kirjassa).
Semjase ei toimita Meierille pelkästään laserpistooleja, vaan kerran myös säkillisen perunoita Plejadeilta. (Tässäkin olisi ollut mainio tilaisuus tutkia näitä perunoita).
Meierin ei tarvitse aina siirtyä itse tapaamispaikoille, vaan usein hänet "telesiirretään" Semjasen avaruusalukseen tai takaisin sieltä. Meierin lähistöllä olevat ihmiset tottuvat siihen, että Meier saattaa kadota tai ilmestyä yllättäen. Moosbruggerin mukaan Meierin ominaisuuksiin kuului myös, että hän pystyi "käyttäen kaikkia voimiaan nostamaan yhdellä sormellaan tavallisen keittiötuolin, jonka paino oli 7 kp eli 70 newtonia". (Tätä esimerkkiä kyllä moni lukija varmastikin ihmettelee, koska ensinnäkin tavallisen keittiötuolin nostaminen yhdellä sormella onnistuu keneltä tahansa, ja toiseksi annetut mittayksiköt ovat voiman mittoja eikä painomittoja).
Meierille tarjotaan myös matkoja avaruuteen. Kesäkuussa 1975 hän tekee viisipäiväisen avaruusmatkan Semjasen isän, Ptaahin, avaruusaluksessa. Heinäkuussa 1975 Meier tekee viisipäiväisen matkan avaruuteen, jolloin hän valokuvaa Semjasen ufosta Apollo 18 ja Sojuz 19 avaruusalusten telakoitumisen avaruudessa, sekä myös "Jumalan silmäksi" kutsuttua kohdetta. Meier sai myös tehdä aikamatkan tulevaisuuteen plejadilaisen Quetzalin aluksessa. Tällöin Meier valokuvasi San Franciscoa tulevaisuudessa tapahtuvan maanjäristyksen jälkeen.
Meierin kokemuksista on julkaistu useita kirjoja. Esim. vuonna 1981 julkaistiin Kal K. Korffin ja William L. Mooren kirja "The Meier Incident: The Most Infamous Hoax in Ufology", jossa Meieria kritisoidaan. Gary Kinderin kirja "Light Years" julkaistiin vuonna 1987 ja se suhtautui Meieriin positiivisesti. Vuonna 1995 julkaistiin Kal K. Korffin kirja "The Billy Meier Story: Spaceships of the Pleiades", joka on erittäin kriittinen Meieria kohtaan. Mainituista kirjoista allekirjoittanut on aikaisemmin kirjoittanut esittelyn Kinderin kirjasta.
Korffin jälkimmäinen kirja oli hyvin kriittinen Meieria kohtaan ja siinä syytettiin Meieria petoksista ja valokuvien väärennöksistä. Moosbrugger tekee nyt vastahyökkäyksen ja torjuu puolestaan Korffin väitteitä. Suuri osa Moosbruggerin kirjasta koostuu näistä Korffin väitteistä ja Moosbruggerin vastaväitteistä, eikä niitä tietenkään voi toistaa kokonaisuudessaan lyhyessä esittelyssä. Selostan kuitenkin näitä väitteitä ja vastaväitteitä hyvin supistetussa muodossa:
- Väite: Valokuvan nro 63 alaosa on rajattu niin, ettei nähtäisi kyseessä olevan pienoismalli, joka on asetettu muurahaiskeon päälle.
- Vastaväite: Ufon kolme laskeutumisjalkaa olivat maassa. Joku on leikellyt kuvaa ja suurentanut jäljellä olevan osan.
- Väite: Valokuvassa nro 63 näkyy pienoismalli.
- Vastaväite: Meier meni vahingossa liian lähelle ufoa, jolloin siitä tuleva säteily tuhosi kameran valotusmittarin ja etsimen. Säteily aiheutti myös valokuvassa aaltomaiset ääriviivat ufossa.
- Väite: Jos tutkimme tarkkaan alkuperäisen valokuvan ufossa olevaa nauhaa, joka ympäröi ufoa, niin se muistuttaa erittäin paljon niitä vöitä, joita paikalliset maanviljelijät käyttävät. Se muistuttaa myös paljon nauhoja, joissa lehmänkellot roikkuvat .
- Vastaväite: Ei kommenttia.
- Väite: Eräässä kuvassa oleva ufo muistuttaa paikkakunnalla käytettyjä hattuja.
- Vastaväite: Semjase lainasi Meierille ufonsa pienoismallin. Ko. kuvassa näkyy tämä pienoismalli.
- Väite: Se osa ufosta, joka näkyy valokuvassa nro 65 on enintään 1,5 metriä pitkä.
- Vastaväite: Kyseessä on Semjasen lainaama pienoismalli, joka on 70 cm. Tämä onkin sanottu Meierin kuvaluettelossa.
- Väite: Meier on itse valmistanut pienoismalleja, joita on löydetty ullakolta ja autotallista.
- Vastaväite: Amerikkalainen tutkimusryhmä lahjoitti Meierille kaksi Hollywoodissa tehtyä 42 cm:n pienoismallia tutkimuksensa jälkeen. Meierin itse olisi mahdotonta yksikätisinä valmistaa mitään pienoismalleja. Lisäksi hänen talonsa on jatkuvasti täynnä vieraita.
- Väite: Valokuvissa numerot 64 ja 14 näkyvän ufon täytyy olla erittäin pieni, kun sitä verrataan paikkakunnalla kasvaviin kuusiin.
- Vastaväite: Näissä kuvissa näkyvä kuusi oli valtavan iso, eikä suinkaan tavallisen kokoinen. Semjase kuitenkin tuhosi juuri sen kuusen kuvan oton jälkeen.
- Väite: Väitteen mukaan ufo kuvattiin kun se kiersi puuta. Säätieteilijöiden mukaan tuulen nopeus sinä päivänä oli 25 km/h. Kuvissa näkyvät pilvet eivät olisi muuttaneet muotoaan niin kuin kuvissa näkyy, jos kuvat otettiin muutaman sekunnin välein, vaan aikavälin on täytynyt olla paljon suurempi.
- Vastaväite: Kuvat otettiin muutaman minuutin välein. Kyllä pilvien muoto ehtii vaihtua siinä ajassa.
- Väite: Meierin avaruudessa ottama kuva, jossa näkyy "Jumalan silmää" näyttää itse asiassa Lyyran rengassumua.
- Vastaväite: Kyseessä on väärinkäsitys. Plejadilaiset kutsuvat Lyyran rengassumua nimellä "Jschwjsch Mata", joka tarkoittaa "Viisauden kuningasta" tai "Jumalaa".
- Väite: Meier otti avaruusmatkallaan myös kuvan, jossa hänen mukaansa näkyy "sisäänmenoportti Dal-universumiin". Meier arvelee, että portin läpimitta on 70-80 km ja sen pituus on 1,3 miljoonaa km. Meierin kuva näyttää identtiseltä sen piirroksen kanssa, jonka tri Gerard O'Neill on julkaissut Smithsonian Magazinessa helmikuussa 1976 sivuilla 62-69.
- Vastaväite: On todistettavissa, että Meier otti valokuvansa useita kuukausia ennen kuin O'Neillin kuva julkaistiin. Lisäksi O'Neillin kuva on erään taiteilijan luomus, jota Baavi-äly oli inspiroinut maalaamaan. Lisäksi kun kuvia verrataan tarkkaan keskenään, niin huomaa niissä olevia eroja. Esim. Meierin valokuvassa keskellä oleva tunnelinaukko on munanmuotoinen, kun O'Neillin kuvassa on täydellinen ympyrä. Lisäksi Meierin kuvan etuosassa nähdään säteilyä ja aaltoja, kun O'Neillin kuvassa samalla paikalla on maisema. Muitakin eroja löytyy.
- Väite: Meierin kuvassa, jossa näkyy Apollo 18 ja Sojuz 19 avaruusalusten telakoituminen, ei näy lainkaan aluksia yhdistävää telakoitumismoduulia. Lisäksi Sojuzin aurinkopaneelit olivat ojennettuina suoria, eivätkä vähän koukussa kuten ne ovat Meierin kuvissa.
- Vastaväite: Kyseinen telakoitumismoduuli näkyy jopa kolmessa Meierin kuvassa. Kirjassa "Soviet Space Travel" näytetään myös, että Sojuzin aurinkopaneelit ojennettuinakin ovat hiukan koukussa.
Meierin värikkääseen elämään kuuluu myös se, että hänet on lukemattomia kertoja yritetty murhata. Moosbrugger kertoo, että Meier yritettiin murhata 14 kertaa. Asialla ovat olleet tavalliset ihmiset ja toisaalta Ashtar Sheran -nimisen kuolleen avaruusolennon seuraajat. Erään kerran asialla olivat salaisen uusnatsijärjestön edustajat, jotka olivat onnistuneet kaappaamaan vahingoittuneen ufon ja korjaamaan sen lentokuntoon. Yllämainittujen tapausten lisäksi ovat Plejadeista kotoisin oleva "Giza-äly" yrittänyt tappaa Meierin. Nimensä "Giza-äly" on saanut siitä, että sillä on ollut salainen piilopaikka Giza-pyramidin ja -tasangon alla.
Moosbruggerin kirjan loppuosa koostuu suureksi osaksi Semjasen ja Quetzalin esitelmistä ja luennoista siitä, millaisia vahinkoja ihminen aiheuttaa ympäristölleen ja miten ihmisen pitää muuttua, jotta ihmiskunta selviäisi tulevaisuudessa. Ensimmäinen neuvo on vähentää Maapallon asukasmäärää.
Meier kaatuu kylpyhuoneessa 4.11.1982 ja lyö päänsä niin pahasti, että saa onnettomuudesta pysyviä vammoja. Moosbrugger sanoo itse parissakin kohdassa, että onnettomuudessa "tietyt osat Meierin aivoista tuhoutuivat täysin". Meier toipuu kuitenkin monen vuoden jälkeen, muttei entiselleen.
Kal K. Korff on kritisoidessaan Meieria ottanut esille myös Meierin valokuvat kahdesta nuoresta Plejadilais-naisesta, joiden nimet olivat Asket ja Nera. Korffin mukaan kyseiset kuvat ovat kopioitu televisiosta ja esittävät eräässä televisio-ohjelmassa esiintyneitä amerikkalaisia henkilöitä. Meier myöntää nyt tässä Moosbruggerin kirjassa, että Korff on tässä asiassa oikeassa. Meier kertoo jopa 5 sivulla Ptaahin suulla, kuinka Giza-äly oli vaikuttanut jollakin tavalla siihen, että MIB:it onnistuivat saamaan Meierin alkuperäisiä valokuvia kehittäneen valokuvaajan vaihtamaan Meierin alkuperäiset kuvat kuviin, joissa näkyy nämä Asketin ja Neran "amerikkalaiset kaksoisolennot". (Allekirjoittanut ei kylläkään ymmärrä, mitä järkeä tällaisessa vaihto-operaatiossa oli).
Tammikuun lopulla vuonna 1995 plejadilaiset poistuivat alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti lopullisesti Maapallolta. Lähtiessään he paljastivat, etteivät he olleetkaan plejadilaisia, vaan plejaraneja. Maapallolla oli ollut yhteensä 2862 muukalaista tukikohdissa, jotka sijaitsivat Sveitsissä, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa. Lähtiessään he tuhosivat kaikki tukikohtansa. Niiden 20 vuoden ajan, minkä he olivat olleet Maassa, he olivat tahallaan kutsuneet itseään harhaanjohtavasti "plejadilaisiksi", vaikka he itse asiassa olivat "Plejares" -tähtijärjestelmästä kotoisin olevia "plejaraneja". Plejares sijaitsee Plejadien reuna-alueella. He olivat näiden 20 vuoden aikana käyttäneet itsestään harhaanjohtavasti nimeä "plejadilaiset" tahallisesti, jotta Maan asukkaat pystyisivät erottamaan kaikenlaiset huijarit, jotka väittivät olleensa yhteydessä Plejadeihin, oikeasta kontaktihenkilöstä (=Meierista).
Kirjassa julkaistaan useita valokuvia (sekä mustavalkoisia että värillisiä) Semjasen uudesta mahdottoman upeasta "säteilyaluksesta" (Beam ship). Kun Adamski aikoinaan julkaisi kuvan kiekkoufostaan, niin kuvan julkaiseminen käynnisti suuren ajojahdin, jossa yritettiin löytää sitä esinettä, jota Adamski (muka) oli käyttänyt mallina. Nähtyäni valokuvat Semjasen upeasta uudesta aluksesta, niin veikkaan, että kuvien julkaiseminen on käynnistänyt samanlaisen ajojahdin "mallin" löytämiseksi. Moosbrugger kertoo, että tämä uusi ufo on ristitty "syntymäpäiväkakuksi" ulkonäkönsä takia.
Tässäkin kirjassa nyt julkaistut Meierin valokuvat antavat aiheen kriittiselle lukijalle tehdä kaksi yksinkertaista kysymystä:
1. Jos valokuvat ovat aitoja, niin silloinhan kyseessä on maailmansensaatio, eikö?
2. Jos kuvat ovat väärennöksiä, niin miksi eivät maailman kaikki valokuva-asiantuntijat hienoine laitteineen ole pystyneet paljastamaan tämän yksikätisen miehen kuvia heti ja kiistatta väärennöksiksi?
Luettuani läpi Moosbruggerin kirjan jään miettimään, että mitä pitää nyt uskoa tästä kirjasta, Moosbruggerista ja Meierista ylipäänsä? Helpointa olisi tietysti kuitata kaikki hölynpölynä (kuten Korff) ja julistaa esim. valokuvat väärennöksiksi (kuten Randles kauan sitten). Asiassa on kuitenkin monta mutkaa. Näitä valokuvia on moni asiantuntija tutkinut ja todennut, että suurin osa on sellaisia, ettei ko. tutkijat ymmärrä miten yksikätinen Meier olisi pystynyt väärentämään niitä. Eräs asiantuntija on katsonut erästä Meierin filmiä eikä ymmärrä, miten Meier olisi pystymään saamaan filmillä näkyvän avaruusaluksen pysähtymään eräässä kohdassa kuin seinään. (Jos kyseessä olisi ollut narun päässä heilunut pienoismalli, niin sitä ei olisi saanut pysähtymään kuin seinään, vaan se olisi jatkanut heiluriliikettään).
Meierin antamia metallinäytteitä on niinikään tutkittu asiantuntijoiden toimesta hämmästyttävin tuloksin. Samoin kuin Meierin tekemiä ääninauhoituksia on tutkittu asiantuntijoiden toimesta hämmästyttävin tuloksin. (Valokuva-analyysit, metallianalyysit ja ääninauha-analyysit on aikaisemmin selostettu allekirjoittaneen Kinderin "Lght Years" -kirjan esittelyssä, eikä niitä sen johdosta toisteta tässä).
Toistan mitä aikaisemmin olen sanonut Meierista: "Onpa merkillinen mies!"
Se joka tahtoo tutustua lähemmin Meieriin tai hänen FIGU-järjestöönsä voi tehdä sen osoitteessa www.figu.org tai www.billymeier.com
Björn Borg, 11.11.2005
[ takaisin ]
|
