|
Kirjat > Kirjaesittelyt
Stacy, Dennis & Huyghe, Patrick:
The Field Guide To UFOs: A Classification of Various Unidentified Aerial Phenomena Based on Eyewitness Accounts
Quill/HarperCollins, New York, N. Y. 2000. 180 sivua
 Jos ns. kadunmieheltä kysyy, minkä näköinen on ufo, niin hänelle tulee luultavasti mieleen tyypillinen ufo, eli "kiekonmallinen laite, jonka yläosassa on kupu". Onkin totta, että monet ufot ovat kiekonmallisia. Yhtä totta on myös, että harvoin silminnäkijät ovat kuvailleet kahta samanlaista ufoa. Vaikka joskus harvoin kuvaillaan ufoa, joka on tarkalleen samannäköinen kuin aikaisemmin havaittu, niin yleensä kaikki ufot ovat erinäköisiä. Mistä tämä johtuu, niin siitähän ei ole tietoa. Tällöin on kuitenkin hyvä muistaa, että ufo saattaa näyttää erilaiselta riippuen siitä, mistä kulmasta sitä katsoo. Onhan lentokonekin erinäköinen riippuen siitä, katsotaanko sitä sivusta, ylhäältä tai suoraan edestä. Myös kiekonmallinen ufo näyttää tietystä kulmasta katsottuna kiekolta ja taas sikarilta, jos sitä katsoo suoraan sivusta. Jos katsoo kiekkoa suoraan ylhäältä, niin se näyttää taas pyöreältä.
Kuitenkin ufot voidaan karkeasti jakaa eri luokkiin nimenomaan MUODON perusteella ja siitä tämä kirja kertoo. Tässä kirjassa jaetaan ufot valoihin, pallomaisiin, kiekonmallisiin, elliptisiin, sylinterimäisiin, suorakaiteen muotoisiin, kolmionmuotoisiin ja muotoaan muuttaviin. Jokaisesta luokasta annetaan joku esimerkki ja lisäksi havaituista ufoista on tehty piirros. Tässä yhteydessä onkin todettava, että kyllä jostakin tapauksesta saa erilaisen kuvan kun julkaistaan hyvä piirros ufosta sen sijaan että vain lukee kirjallisen selostuksen tapauksesta.
Valot:
Tässä mainitaan esimerkkeinä 1940-luvulla New Mexicossa havaitut vihreät tulipallot ja Lubbockin valot.
Pallomaiset ufot:
Esimerkkinä kerrotaan ufosta, joka havaittiin laivaston alukselta nimeltään "Delarof" jo vuonna 1945(!). Pallo kiersi laivan kolme kertaa. Toisina esimerkkeinä kerrotaan ufoista, joita havaittiin Englannissa 1978, Australiassa 1973 ja Japanissa 1989.
Kiekonmalliset ufot:
Tässä luokassa on 13 esimerkkiä kiekonmallisista ufoista. Tunnetuimmat tämän luokan tapaukset ovat Nash-Fortenberryn tapaus, itäsaksalainen Oscar Linken tapaus, Betty ja Barney Hillin tapaus, Papuan Isä Gillin tapaus ja Trentin tapaus. Lisäksi mukana on kaksi neuvostoliittolaista, yksi tanskalainen, yksi norjalainen ja yksi filippiiniläinen tapaus.
Elliptiset ufot:
Tämän luokan ufoja voidaan myös kuvailla sanoilla "amerikkalaisen jalkapallon muotoiset ufot". Tästä luokasta annetaan seitsemän esimerkkiä, joista tunnetuimmat ovat Michiganin Dexterin kuuluisa ufo (= Hynek, suokaasu, presidentti Ford ja kongressikuulustelut), Socorron tapaus, Levellandin tapaus ja Knowlesin perheen tapaus Australiasta vuodelta 1988.
Allekirjoittanut on perillä siitä, että Socorron tapauksen ottaminen mukaan tähän luokkaan herättää ristiriitaisia tunteita, koska Socorron ufo on useimmiten kuvailtu munanmuotoiseksi (munanmuotoiset ufot puuttuvat muuten tästä kirjasta! Toisaalta jos munanmuotoista esinettä käännetään vaakasuoraan, niin siitähän tulee elliptinen). Mukana tässä osastossa on myös tapaus Japanista vuodelta 1948, jossa havaittiin "läpinäkyvä korko".
Sylinterimäiset ufot:
Tässä osastossa on yhdeksän esimerkkiä, joista tunnetuimmat ovat Chiles- Whittedin tapaus, helikopterilentäjä Coynen tapaus ja JAL:in lentokonetapaus vuodelta 1986. Vanhin tapaus on vuodelta 1897.
On todettava tässä yhteydessä, että sana "sylinterimäinen" on ymmärrettävä hyvin laajasti. Paitsi "oikeita" sylintereitä, niin tässä osastossa on mukana ufoja, jotka näyttävät "jossain määrin" sylintereiltä; eräskin muistuttaa lähinnä sukellusvenettä, ja toinen muistuttaa pystysuorassa olevaa savupiippua. Eräs ufo muistuttaa Elixair-ilmanpuhdistajan "roottoria", jossa akselilla on neljä pitkää peltipalaa, eräs muistuttaa tykin ammusta ja JAL-lentokoneen ufo muistuttaa lähinnä auton öljysuodatinta.
Suorakaiteen muotoiset ufot:
Suorakaiteen muotoisista ufoista on annettu yksi esimerkki vuodelta 1966.
Kolmionmuotoiset ufot:
Kolmionmuotoisista ufoista annetaan seitsemän esimerkkiä, joista tunnetuin on Cash-Landrumin tapaus ja toinen miltei yhtä tunnettu esimerkki on Spaur- ym. poliisien takaa-ajama ufo vuodelta 1966. Yhtä tunnettu on Pietarin yllä havaittu kolmion muotoinen ufo vuonna 1995.
Tämän osaston ufoista on todettava, että myös tässä yhteydessä on sana "kolmiomainen" ymmärrettävä hyvin laajasti, koska annetuista esimerkeistä yhdessä tapauksessa kysymyksessä on bumerangi, eräässä tapauksessa ufo muistuttaa lähinnä hyrrää ja eräässä tapauksessa ufo näyttää jäätelötötteröltä.
(Tästä jäätelötötteröstä voidaan kyllä kiistellä. Esimerkki on otettu Hynekin kirjasta ja muistaakseni Hynek tuossa kirjassa toi esille nimenomaan sen, että tämän tötterön alaosan muodostaa plasmasuihku, eli ettei alaosa itse asiassa olisi osa ufoa).
Cash-Landrumin ufo muistuttaa lähinnä timanttia ja toisaalta taas eräässä tapauksessa ufo muistuttaa lähinnä mehiläisenpesää tai sokeritoppaa, jonka pohjan läpimitta oli noin 37 metriä. Toisessa tapauksessa havaittu ufo oli jättimäinen kartio, jonka pohjan läpimitta oli 97 metriä ja ufon korkeus 67 metriä. Tämä verraten tuore tapaus on sen verran mielenkiintoinen, että siitä voi lyhyesti kertoa tässäkin yhteydessä:
"Brasilialainen liikemies Haraldo Westendorf oli 5.10.1996 lähtenyt Piper Apache -lentokoneellaan Brasilian eteläkärjen Pelotaksen lentokentältä, kun hän havaitsi jättimäisen kohteen suoraan edessään. Kohde nähtiin myös paljain silmin lennonjohtotornista. Tornissa ei ollut tutkaa. Westendorf kiersi jättimäisen kartiomaisen ufon kolme kertaa koneellaan ja näki, että se pyöri. Kerran Westendorf lensi niin lähelle kartiota, että etäisyys siihen oli vain 40 metriä. Kartion jokaisessa sivussa oli kolme kolmion muotoista "pullistumaa", toinen toisen yläpuolella. Kartion yläpäästä tuli ulos kiekko, jonka läpimitta oli noin 9 metriä ja tämä kiekko lensi pois valtavalla nopeudella, Westendorfin mukaan Mach 10 -nopeudella. Westendorf suunnitteli nyt lentävänsä kartion avoimen huipun yli, jotta näkisi alas kartion sisään, mutta hän luopui suunnitelmasta, kun kartio rupesi pyörimään suurella nopeudella ja yläosasta tuli punaisia valosäteitä. Kartio ampaisi suoraan ylös ja katosi. Westendorf pelkäsi, että kartion lähdöstä syntynyt paineaalto rikkoisi hänen koneensa. Mitään paineaaltoa ei kuitenkaan tullut."
Muotoaan muuttavat ufot:
Tähän osastoon on valittu neljä esimerkkiä, joista kolme ovat hyvin tunnettuja. Ensimmäinen esimerkki on englantilaisen Angus Brooksin vuonna 1967 taivaalla havaitsema risti, joka muutti muotoaan viivaksi. Toinen on niin ikään ufologiassa hyvin tunnettu ranskalaisen tri X:n tapaus vuodelta 1968, jolloin hän havaitsi kaksi ufoa, jotka sulautuivat yhteen yhdeksi ainoaksi ufoksi. Kolmas esimerkki on vuodelta 1954, kun englantilaisesta Stratocruiser-koneesta havaittiin kahdenkymmenen minuutin ajan iso ufo ja pienempiä ufoja, jotka tulivat ulos ja/ tai lensivät sisään suurempaan ufoon. Suurempi ufo muutti jatkuvasti muotoaan "kuin muotoaan muuttava ampiaisparvi". Välillä sen muoto muistutti helmeä, sitten kolmiota, bumerangia ja lopuksi puhelinta. Tästä havainnosta tuli kuuluisa, kun Condon-komitea totesi siitä: "Tämä havainto on liitettävä ryhmään 'luonnolliset ilmiöt', joka on niin harvinainen, ettei sitä milloinkaan aikaisemmin ole havaittu eikä myöskään myöhemmin."
Kirjassa keskustellaan myös olemassa olevista ufojen luokittelujärjestelmistä. Tunnetuin on tietysti Hynekin luokittelusysteemi, jonka ehkä pahin heikkous kuvastuu yllä olevasta tekstistä, eli kun Hynekin luokittelussa on olemassa ryhmä Daylight disc (= päiväkiekko), niin sana "kiekko" saattaa olla pahasti harhaanjohtava, kuten yllä olevasta selostuksesta ilmenee. Toisena heikkoutena voidaan tuoda esille, että Papuan Isä Gillin tapaus on luokiteltu kolmannen asteen lähituntumaksi (= CE III), koska siinä havaittiin vilkuttavia humanoideja. Sen sijaan sehän ei missään vaiheessa laskeutunut, eikä sitä näin ollen pitäisi luokitella lähituntumaksi ollenkaan.
Vallee taas on kehittänyt oman luokittelujärjestelmän, jonka hän myöhemmin vielä on uudistanut. Valleen järjestelmän heikkoutena taas on, että se on monimutkaisempi kuin Hynekin, josta syystä siitä ei ole tullut niin suosittu. Tämän kirjan tekijät tahtovat ratkaista tätä ongelmaa sillä, että otettaisiin käyttöön heidän tässä kirjassaan noudattama luokittelu, joka perustuu ufon MUOTOON.
Allekirjoittaneen kirjassa "Onko ufoilmiössä logiikkaa" toin esille sen ajatuksen, että Maapallo ehkä vain toimii jonkunlaisena keitaana tai välilaskupaikkana avaruuden liikenteessä. Se selittäisi monta asiaa ufologiassa, mm. sen, miksi ufomalleja näyttää olevan loputon määrä. On mielenkiintoista nähdä, että tässä Stacyn ja Huyghen kirjassa tuodaan esille sama ajatus: "Ehkä Maaplaneetta on vain jonkun intergalaktisen pääväylän rekkakuskien taukopaikka."
Menneinä vuosina löysin aina silloin tällöin ufokirjallisuudesta maininnan eräästä asiasta, josta en kertonut muille, vaan pidin tätä tietoa omana tietona sillä ajatuksella, että jos ja kun siihen törmää, niin se on ainakin harvinainen tieto. Tähän asiaan törmää nykyisin yhä useammin kirjallisuudessa ja esim. Vallee ja Davis ovat tarttuneet siihen ja kutsuvat sitä topologiseksi inversioksi tai tiladilataatioksi, eli kohde näyttää ulkoapäin katsottuna pieneltä kooltaan tai tilaltaan, mutta havaitsija kokee sen sisätiloiltaan valtavaksi ja kooltaan moninkertaiseksi kuin ulkoapäin olisi arvannut. (Katso allekirjoittaneen kirjaa
"Tähtitieteilijät ja ufot").
Myös Stacy ja Huyghe tarttuvat tähän ja kertovat ranskalaisesta "Michelista", joka havaitsi ufon, jonka pohjasta laskettiin alas paksu pylväs. Kun Michel katsoi sisään pylvään aukosta, hän hämmästyi, koska pylvään sisäpuoli näytti neljä kertaa suuremmalta kuin pylvään ulkopuoli. Stacyn ja Huyghen mukaan selitys tähän voisi olla se, että kolmiulotteinen olento (= havaitsija) joutuu kosketukseen neljännen ulottuvuuden kanssa.
Todettakoon lopuksi, että tämän kirjan jokaisen tapauksen kohdalla on julkaistu myös skeptikkojen mahdolliset selitykset havainnoille, jos sellaista on tarjottu. Suurin osa tämän kirjan tapauksista ovat kuitenkin sellaisia, ettei skeptikkotaholta ole tarjottu näille tapauksille mitään selityksiä.
Tämä kirja puolustaa hyvin paikkansa ufologin kirjahyllyssä.
Björn Borg, 12.3.2005
[ takaisin ]
|
