UUTISET

Copyright ©
1999-2020
UFO-Finland ry

Kirjat > Kirjaesittelyt

Little, Gregory L.:

Grand Illusions: The Spectral Reality Underlying Sexual UFO Abductions, Crashed Saucers, Afterlife Experiences, Sacred Ancient Ritual Sites & Other Enigmas

White Buffalo Books Inc. / Eagle Wing Books, Inc., Memphis, TN 1994. 271 sivua

Gregory L. Little on kasvatustieteiden tri Memphisin yliopistosta. Lisäksi hän on intiaani, joka seikka ehkä selittää kustantajan nimen "White Buffalo Books / Eagle Wing Books".

Little kirjoittaa helppotajuista tekstiä ilman turhia mutkia ja on oikein hauskaa lukea hänen kertomuksiaan. Littlen epäluuloisuus montaa julkaistua "juttua" kohtaan leimaa hänen suhtautumistaan ufoihin ja moneen muuhunkin epätavalliseen ilmiöön. Little tähdentää, miten ehdottoman tärkeätä on mennä jokaisen jutun alkulähteelle ja katsoa, mistä juttu ylipäänsä on lähtenyt liikkeelle.

Little tuo esille jutun, jonka Charles Fort julkaisi eräässä kirjassaan ja jossa kerrottiin miten "tuhannet käärmeet olivat pudonneet taivaalta" erääseen kaupunkiin. Little matkustaa ko. kaupunkiin ja ryhtyy siellä selvittämään asiaa. Perusteellisen työn jälkeen hän löytääkin jutun alkulähteen, joka oli pieni uutinen eräässä paikallisessa lehdessä, jossa kerrottiin, että oli löydetty suuri määrä pieniä "hevosmatoja", jollaisia ennen nykyajan tuholaisten torjunta-aineita esiintyi yleisesti eräissä hyönteisissä tuohon aikaan.

Toinen Littlen selvittämä tapaus on esim. Frank Edwardsin kirjassa oleva juttu "Iron Mountain" -nimisestä jokilaivasta, joka katosi matkustajineen kaikkineen jälkiä jättämättä Mississippi-joella. Littlen selvityksessä ilmeni, ettei ko. laiva ollut mikään matkustaja-alus, kuten usein oli väitetty, vaan puskuhinaaja. Lisäksi se ei ollut edes kadonnut kuten väitettiin, vaan jatkoi purjehtimistaan vuosikausia "katoamisensa" jälkeen. Littlen mukaan nämä jutut ovat kuin heinäsuova: Kun sen tekemistä on aloitettu, niin jokainen kertoja lisää siihen vähän heinää omalta osaltaan ja suova sen kun kasvaa ja kasvaa.

Kun Little sitten siirtyy ufojen puolelle, hän aloittaa ufoilun heinäsuovien tarkastelun Roswellista, joka Littlen mukaan johtui japanilaisen sodanaikaisen Fugo-ilmapallon maahansyöksystä. (Little turvautuu tässä asiassa John A. Keeliin. Toiset saattavat kyllä olla eri mieltä tästä asiasta. - Allekirj. huom.).

Little jatkaa sitten toteamalla, että MJ-12 dokumentit ovat väärennöksiä. Sen puolesta kertoo se seikka, että dokumentissa mainittu "Hillenkoetter oli allekirjoittanut dokumentin tavalla, jota hän ei muuten tehnyt". (Little on väärässä tässä, koska ko. papereissa ei ole ollenkaan Hillenkoetterin allekirjoitusta, vaan sen sijaan hänen arvonsa on merkitty väärin. - Allekirj. huom.).

Hauskana asiana Little tuo esille, kun eräs esitelmöitsijä eräässä ufokokouksessa lausui, että "vaikka MJ-12 paperit olisivat väärennöksiä, niin ne ovat kuitenkin historiallisia". Little toteaa tähän suunnilleen, että "Mitäh?"

Toisena esimerkkinä ufoilun heinäsuovista Little tuo esille ns. Ubatuban tapauksen, jolloin Brasiliasta vuonna 1957 löydettiin harvinaisen puhtaita magnesiumpalasia, jotka "olivat peräisin räjähtäneestä ufosta". Little tähdentää, että jo vuonna 1945 Northrop rakensi XP-79B -nimisen lentokoneen, joka oli tehty täysin magnesiumista. Tämä kone lensi kerran, mutta tuhoutui saman tien tulipalossa.

Little puhuu myös Gulf Breezen ufohavainnoista ja matkustaa itse Gulf Breezeen vuonna 1992. Tuolloin "Bubbaksi" ristitty ufo näyttäytyi säännöllisesti ja jopa Little itse näkee sen ja saa siitä valokuvan. Little on kuitenkin vähän epäluuloinen ufon säännöllisyyttä kohtaan ja toteaa, ettei ole mahdotonta, että joku veneessä oleva joka ilta samaan aikaan lähettäisi taivaalle jonkin laitteen.

Työskenneltyään vuosikausia vankien parissa Little toteaa, että esimerkiksi vankien joukossa on runsaasti sosiopaatteja ja psykopaatteja, joille juttujen keksiminen ja valehteleminen on jokapäiväistä. Tällaisten henkilöiden mielestä heidän oma egonsa vahvistuu kun he onnistuvat johtamaan jonkun harhaan. Mitään muuta motiivia ei tarvita. Toisten narraaminen on yksinkertaisesti hauskaa. Littlen mielestä tällaisia henkilöitä on myös runsaasti ufoalalla. He keksivät tarinoita vain keksimisen ilosta ja kertovat niitä niin usein, että he lopuksi uskovat itsekin niihin. Kuitenkin saattaa olla, ettei niissä ole sanaakaan totta. Todettuaan tämän, Little vakavoituu ja toteaa, että vaikka tällaisia petoksia ufoalalla on runsaasti, niin on kuitenkin olemassa oikea ufoilmiö, jota ei ole pystytty selittämään.

Little kertoo Virginiassa sijaitsevasta Wytheville-nimisestä rauhallisesta pikkukaupungista, jossa hän on usein yöpynyt matkalla Memphisissä sijaitsevasta kodistaan Pennsylvaniaan ja New Jerseyyn. Kaikki muuttui lokakuussa 1987, kun asukkaat alkoivat nähdä ufoja. Joulukuuhun mennessä oli tehty yli 1500 havaintoa. Tähän ns. "flappiin" liittyi kaikki flapin tunnusmerkit. Havaintoja tehtiin runsaasti, ufoista saatiin valokuvia, oudot miehet kuulustelivat havaitsijoita ja paikallisen radiotoimittajan kotiin murtauduttiin, vaikka mitään ei varastettu. Havaitsijoita kehotettiin olemaan hiljaa havainnoistaan. Useita kuukausia jatkuneen tapahtumasarjan jälkeen Wytheville hiljeni jälleen, eikä kukaan milloinkaan keksinyt, mistä oli ollut kysymys.

Sieppaukset ovat Littlen mielestä ikivanha ilmiö ja vain harvat ufotutkijat, kuten Keel, Clark ja Vallee ovat tämän ymmärtäneet. Sieppausta vaan kutsuttiin ennen toisella nimellä. Incubus ja Succubus harrastivat seksuaalista kanssakäymistä uhriensa kanssa jo satoja vuosia sitten ja ovat sen tehneet niin kauan kuin ihminen on ollut olemassa. Little toteaa, että se aika on tullut, että tajuamme olevamme tekemisissä jonkin kanssa, joka on erittäin todellinen, mutta kyseessä eivät ole muukalaiset avaruudesta.

Little lainaa Keelin rinnastusta, jossa kerrotaan mikrobeista, joita tarkkaillaan mikroskoopilla. Mikrobit lisääntyvät ja viettävät normaalia elämäänsä eikä niillä ole aavistustakaan siitä, että niitä tarkkaillaan. Eräänä päivänä sitten tarkkailija laittaa pipetin mikrobien sekaan ja imee pipettiin muutaman mikrobin. Mikrobien käsityksen mukaan "outo esine" ilmestyi "kuin tyhjästä" ja kaappasi mukaansa muutaman mikrobin. Little ajaa takaa tällä kertomuksella sitä, että mikrobit ja tarkkailija olivat olemassa samassa maailmassa ja samassa todellisuudessa, vaikka mikrobi ei sitä tajunnut. Tarkkailija ei ollut toisessa ulottuvuudessa tai rinnakkaismaailmassa tms., vaan samassa fyysisessä maailmassa kuin mikrobi, vaikka mikrobi ei nähnyt eikä tiedostanut tarkkailijaa. Littlen mukaan saattaa olla, että me itse olemme samassa asemassa kuin mikrobit, vaikka emme tajua sitä.

Tri Raymond Moody on tullut tunnetuksi kirjastaan "Life After Life" (suom. Kokemuksia kuolemasta). Farmillaan Alabamassa Moody ottaa vastaan vierailijoita, jotka toivovat pääsevänsä yhteyteen kuolleitten rakkaittensa kanssa Moodyn avulla. Littlen mukaan suurin osa vierailijoista onnistuukin tässä. Vierailijat ohjataan kammioon, jonka kaikki seinät ovat paksujen samettiverhojen peitossa. Kammiossa on hämärä valaistus ja iso peili. Vierailija istuu kammiossa kädessään jokin esine, joka on ollut kuolleen henkilön. Vierailija ryhtyy kutsumaan kuollutta rakastaan. Littlen mukaan suurin osa vierailijoista onnistuukin ja kuollut henkilö ilmestyy peiliin. Asia ei kuitenkaan jää tähän, vaan Littlen mukaan kuollut voi jopa tulla ulos peilistä. Hän materialisoituu ja voi keskustella vierailijan kanssa. Kuollut ja vierailija voivat halata toisiaan ja pyyhkiä toistensa kyyneleitä. Sen jälkeen, kun Moody oli kertonut asiasta Oprah-show'ssa, usea henkilö on rakentanut tällaisia kammioita kotiinsa. Tästä päästään nyt takaisin sieppauksiin, koska Littlen mukaan ei vaadi paljoakaan, että kammiossa istuva ei kutsukaan kuollutta rakastaan, vaan sen sijaan muukalaisia.

Kuuluisa psykiatri Carl Gustav Jung oli erittäin kiinnostunut ufoista ja kirjoitti niistä kirjankin, sekä liittyi NICAPiin. Jung pohti sitä, voisivatko ufot olla jonkinlaisia arkkityyppejä, joita havaitsija alitajuisesti synnyttää ja jotka koostuvat puhtaasta energiasta, mutta voivat jopa materialisoitua ja tulla näkyviksi tietyissä olosuhteissa. Jungin mukaan nämä arkkityypit elävät omaa itsenäistä elämäänsä, omassa todellisuudessaan.

Littleltä on usein kysytty, että "missä nämä arkkityypit ovat?" Tähän Little on vastannut Jungin sanoilla, että se valospektri, jonka me pystymme havaitsemaan, on hyvin kapea, ja että me emme pysty näkemään sen ulkopuolella olevaa säteilyä. Jungin mukaan "arkkityypit ovat psykoidisia tekijöitä, jotka ovat olemassa valospektrin näkymättömässä, ultravioletissa, päässä". Oikeiden olosuhteiden vallitessa arkkityypit (jotka ovat erittäin voimakkaita) saattavat manifestoida itsensä fyysisessä todellisuudessa tai erinäisissä psykologisissa tiloissa. Sen ne tekevät muuttamalla energiansa värähtelytasoa näkymättömästä ultravioletista kapean näkyvän valon spektriin.

Psykoidisella Jung taas tarkoittaa prosessia, joka pystyy ylittämään psykologisen todellisuuden ja objektiivisen todellisuuden välisen aukon. Littlen mukaan tällä arkkityypillä ei ole omaa muotoa, vaan se ottaa sellaisen muodon, joka sopii havaitsijalle. Tästä syystä ennen vanhaan nähtiin keijukaisia, enkeleitä, pikku- ukkoja ja incubus ja succubus. Samasta syystä nähdään tänä päivänä muukalaisia suorittamassa geneettisiä kokeitaan. Ilmiö mukautuu aina sille tasolle, jolla havaitsija on ja ottaa sellaisen ulkomuodon, joka vastaa havaitsijan odotuksia.

Little kiinnittää nyt huomiota siihen, että ihmisen aivoissa on vuonna 1992 löydetty magnetiitti-niminen magneettinen aine. Hän viittaa myös Michael A. Persingerin kokeisiin, joissa on tutkittu, miten maasta tulevat ns. transientit vaikuttavat ihmiseen. Arkkityypit ovat voimakkaita elektromagneettisia energiavoimia, jotka ovat vuorovaikutuksessa kanssamme muuttamalla aivojemme kemiaa. Kun ne ilmestyvät ultraviolettialueelta meidän todellisuuteemme, ne ovat periaatteessa plasmoja, mutta sellaisia plasmoja, joilla on äly ja tarkoitus. Ne yksinkertaisesti saapuvat todellisuuteemme ja niitä ympäröivä voimakas magneettikenttä hoitaa loput.

Seuraavaksi Little siirtyy tutkimaan luonnossa olevia magneettikenttiä. Hänen mukaansa ympäri maata on tiettyjä paikkoja, joita perinteisesti on pidetty erikoisina ja toteaa, että monet näistä paikoista ovat magneettisesti poikkeavia, mm. Wythevillen pikkukaupunki, josta oli puhetta aikaisemmin. Tämä seikka on Littlelle helppo todeta, koska hän on myös lentäjä ja näkee sen omassa kompassissaan.

Little toteea kuitenkin, että Persingerin ja hänen oman käsityksensä välillä on suuri ero. Kun Persinger selittää ufohavaintoja ja sieppauksia transienteillaan, joilla ei ole itsellään mitään älyä, niin Littlen (eli Jungin) arkkityypeillä sitä vastoin on älyä. Tämä tarkoittaisi sitä, että jos ufohavainto tai sieppaus (Persingerin mukaan) on täysin kuviteltu tapaus, niin ulkopuolinen havaitsija näkisi sieppausuhrin vain makaavan sängyssään. Littlen mukaan on kuitenkin olemassa useitakin tapauksia, joissa ulkopuoliset henkilöt ovat todistaneet, ettei näin ole ja usein ulkopuoliset todistajat ovat nähneet myös itse ufon. Tuoreessa sieppaustapauksessa useat poliisit näkivät, kun siepattu leijui ulos toisen kerroksen seinän läpi. Esimerkkinä arkkityypistä, jonka useat ovat nähneet, Little mainitsee Egyptin Zeitounissa sijaitsevan kirkon Neitsyt Maarian, joka leijui kirkon yllä kokonaisen vuoden ja jonka kymmenet tuhannet ihmiset näkivät ja valokuvasivat.

Little toteaa, että arkkityyppinen manifestaatio elektromagneettisessa valospektrissä on se neula, jota on etsitty ufoheinäsuovasta. Tässä yhteydessä hän pohtii sitä, että voidaanko esim. sieppausta estää? Littlen mukaan sieppaus voidaan estää jos on tarpeeksi nopea: pitää salamannopeasti kuvitella ympärilleen valopallo. Tämä kuviteltu valopallo estää arkkityyppiä vaikuttamasta sieppausuhriin. Kysymyksessä on sekunnit, muuten arkkityyppi pääsee vaikuttamaan aivoihin. Toinen tapa on fyysisesti etääntyä arkkityypistä ja sen energiakentästä, eli toisin sanoen juosta karkuun, jos pystyy.

Ehkä hiukan yllättäen Little siirtyy sitten Egyptiin ja pyramideihin ja omistaa koko 8. luvun pyramideille. Punaisena lankana tässä yhteydessä on se, että egyptiläiset aikoinaan hakeutuivat pyramidin kammioon ja hakivat siellä yhteyttä Osiris- jumalaan, ja onnistuivatkin tässä. Littlen mukaan vanhat egyptiläiset manasivat pyramideissa esille arkkityyppejä. (Reunahuomautuksena allekirjoittanut voi kertoa, että jokin aika sitten katselin Napoleonista kertovaa filmiä. Filmissä kerrottiin, kuinka Napoleon oli mennyt Keopsin pyramidiin yksin ja tullut ulos järkyttyneenä. Napoleon ei koskaan kertonut kenellekään, mitä hän oli kokenut pyramidissa).

Egyptistä Little siirtyy intiaaneihin, onhan hän itsekin intiaani. Little kertoo intiaanien legendoista ja shamaaneista ja miten he pystyvät manaamaan esille pikku-olentoja, jotka Littlen mukaan ovat samoja kuin muukalaiset. Intiaanien "tärisevä teltta" ja sen sisällä leijuvat valopallot, ilmasta tulevat äänet ja esille manatut olennot, joita Little itsekin on nähnyt, ovat kaikki esille manattuja arkkityyppejä.

Puhuttaessa ufoista ja muukalaisista, Littlen mukaan voidaan täysin unohtaa avaruusteoria. Sen sijaan meidän täytyy puhua arkkityypeistä, joita voidaan manata esille monella tavalla. Eräät ruumiilliset tai henkiset stressitilat voivat altistaa henkilön arkkityypeille. Rukoileminen, paasto, itsensä silpominen ja kidutus, meditaatio, pitkään kestävä rytminen laulaminen, rummutus tai "lähes kuoleminen" tuovat esille arkkityypit. Tämän lisäksi eräät ihmiset ovat herkempiä kokemaan näitä ilmiöitä kuin toiset, eli ne henkilöt, joilla on enemmän magnetiittia aivoissaan. Näillä elektromagneettisesti herkimmillä ihmisillä on enemmän kokemuksia kuin toisilla.

Kun Little istuu kirjastossa ja lukee Heenokin kirjaa, hän löytää siitä maininnan enkeleistä, jotka ovat hakemassa langenneet ihmiset "Sheoliin". Nämä enkelit ovat "väriltään harmaita, lyhyitä kuin lapset, ja muistuttavat jossain määrin ihmistä". Littlen mukaan "Sheol" on Taivaan vastakohta. Littlen mukaan Taivas sijaitsee valospektrin siinä päässä, joka alkaa ultravioletilla ja jatkuu yli kosmisen säteilyn. Taivaan vastakohta, eli helvetti, eli Sheol, sijaitsee spektrin toisessa päässä. Littlen mukaan melkein kaikki ihmiset viedään Sheoliin, mutta lohtuna voidaan todeta, että Sheolissa sijaitsee osasto, jossa eräitä sieluja puhdistetaan. Littlen mukaan vielä tänä päivänäkin on olemassa salaseura, joka on perillä näistä asioista, eli Vapaamuurarit.

Björn Borg, 26.2.2005