|
Kirjat > Kirjaesittelyt
Hall, Richard H. (toim.):
The UFO Evidence
NICAP, Washington 1964/Barnes & Noble Books, New York 1997. 184 sivua
 "Tässä se on, se ufologian paras tietokirja. Tai ainakin yksi parhaimmista."
Ufologian varsin tunnettu, asiallinen ja maltillinen työrukkanen, Richard H. Hall kokosi aikoinaan teoksen 'The UFO Evidence', jonka ufojärjestö NICAP julkaisi vuonna 1964. Amerikkalainen kustantaja Barnes & Noble Books julkaisi uuden painoksen tästä teoksesta vuonna 1997. Sitten, 37 vuotta myöhemmin, saimme tutustua teoksen toiseen osaan, eli Volume II:een, jonka tällä kertaa oli kustantanut ufologian mesenaatti, Las Vegasilainen kiinteistömiljonääri Robert Bigelow, ja julkaissut Scarecrow Press Inc. Aineiston tuohon toiseen osaan oli toimittanut kolme eri ufojärjestöä, eli CUFOS, FUFOR ja MUFON.
Kyseessä on siis jättiprojekti, jonka läpiviemiseen on kulunut vuosia ja jopa vuosikymmeniä. Tutustuttuani näihin teoksiin on yksinkertaisesti todettava, että 'tässä se on', se ufologian paras asiallinen englanninkielinen tietolähde, joka on saatavana. Olen perillä siitä, että markkinoilla on muitakin hienoja teoksia, joissa on enemmän tekstiä ja ovat suurikokoisempia kuin nämä kirjat, mutta mielestäni näissä kirjoissa on se ero, että kun muut hienot tietolähteet usein selostavat ufologiaa tietosanakirjan tapaan A:sta Ö:hön, niin Hallin kirjat selostavat itse ilmiötä eri näkökulmista katsottuna, miten se käyttäytyy ja mikä sille on tunnusomaista, eli näissä kirjoissa pyritään analysoimaan itse ufoilmiötä.
Allekirjoittanut on saanut käsiinsä nämä kirjat vähän väärässä järjestyksessä, eli toisen osan olen jo lukenut aikaisemmin ja kirjoittanut siitä esittelynkin, ja ensimmäisen osan vuoro tulee vasta nyt.
On todettava Richard Hallista, että hän on edelleen 'still going strong', eli voimissaan; vasta pari päivää sitten hän lähetteli sähköpostia UFO- Finlandillekin (ja myös muualle maailmaan) eräästä tuoreesta meksikolaisesta meteorihavainnosta, joka oli herättänyt paikallista huomiota.
Eräs yllättävä havainto, jonka teen lukiessani tätä ensimmäistä osaa on se, että monet vanhat havaintoselostukset, jotka on julkaistu muissa kirjoissa, on todennäköisesti alunperin lainattu juuri tästä ensimmäisestä osasta. Samalla on kiinnitettävä huomiota siihen, miten tarkkaan näitä tapausselostuksia on lainattu eri kirjailijoiden toimesta vuosien varrella. Harvoin 'lainaajat' ovat muuttaneet tahallaan tai vahingossa alkuperäistä tekstiä, vaan kaikki yksityiskohdat on toistettu tarkkaan vuodesta toiseen, vaikka teksti todennäköisesti usein on kiertänyt monenkin kirjan kautta. Toki vahinkojakin on sattunut matkan varrella. Juuri tänään havaitsin erään tapausselostuksen yhteydessä, että kun erään lentäjän nimi on julkaistu kokonaisuudessaan Hallin kirjassa, niin eräässä toisessa kirjassa etunimi onkin vahingossa muuttunut sukunimeksi.
Tällaiset virheet ovat kuitenkin harvinaisia, jonka lisäksi on otettava huomioon, että tämä Hallin kirja on jo yli 40 vuotta vanha ja sen tekstiä on ehditty lainata jo ties kuinka monessa yhteydessä. Lisäksi on otettava huomioon sekin, että ufotutkijat ja -kirjailijat useimmiten ovat vähävaraisia henkilöitä, joille ufotutkimus on harrastus, eikä heiltä näin ollen voi vaatia liikoja. Se, että joku ufologian yhteydessä on käyttänyt sanontaa 'viitteiden viitteiden viitteet', ei edellä olevan mukaan ole ollut lainkaan pahasta ufologiassa, eikä se mielestäni ole pahasta edes periaatteessa. Käytetäänhän tieteellisissä tutkimuksissakin usein viitteiden viitteiden viitteitä. Kuinkahan monella nykyajan kirjailijalla on käytettävissään vaikkapa vanhojen kreikkalaisten ajattelijoiden tai tiedemiesten alkuperäisiä kirjoja?
Hallin kirjassa analysoidaan ufoilmiötä 14 luvussa:
1: Ufoilmiön yleiskatsaus:
Hauskana esimerkkinä tässä ufologian yleiskatsauksessa Hall kertoo Capital Airlinesin kapteenista W. J. Hullista, joka suhtautui hyvin skeptisesti ufoihin ja oli jopa kirjoittanut jutun niistä otsikolla 'Lentävien lautasten muistosanat The Airplane Pilot -julkaisuun. Marraskuun 14. pnä 1956 kapteeni Hull oli kuitenkin matkalla New Yorkista ja lähestyi Mobilea Alabamassa kun kello 22:10 ufo ilmestyi vasemmalta meteorin tavoin, mutta pysähtyikin. jonka jälkeen se rupesi tekemään temppuja eli syöksyi sinne ja tänne, edestakaisin, nousi ja laski, teki jyrkkiä käännöksiä 90 asteen kulmassa. Näytöksen jälkeen ufo leijui lentokoneen yllä vähän aikaa ennen kuin se toisti kaikki liikkeet uudelleen. Kahden minuutin ilmailunäytöksen jälkeen ufo katosi. Kapteeni Hull totesi: "Asia, jota en saa päähäni on että kun se tuli, niin se TULI ALAS JYRKÄSSÄ KULMASSA. Ja kun se lähti niin se lähti YLÖS JYRKÄSSÄ KULMASSA".
2: Ufot ovat älykkäässä ohjauksessa:
Tässä luvussa luetellaan 47 tapausta, joissa ufo on selvästi reagoinut esim. lähestyvään lentokoneeseen. 59 tapausta, jolloin on havaittu ufojen lentävän muodostelmassa sekä 26 tapausta, jolloin on havaittu ns. emäalus, jonka ympärillä pienemmät ufot lentelevät, tai josta pienemmät ufot tulevat ulos/menevät sisään.
3: Ilmavoimien havainnot:
Tässä luvussa luetellaan 94 tapausta, joissa havaitsija on ollut ilmavoimien palveluksessa (lentäjä, tutkamies tai maasta tehty havainto).
4: Armeijan, laivaston ja merijalkaväen havainnot:
Tässä luvussa luetellaan 35 tapausta, jolloin havaitsija on ollut armeijan, laivaston tai merijalkaväen palveluksessa.
5: Lentäjien ja ilmailuasiantuntijoiden havainnot:
Tässä luvussa luetellaan 117 tapausta eri puolilta maailmaa, jossa lentäjät ovat havainneet ufoja.
6: Tiedemiesten ja insinöörien havainnot:
Tässä luvussa luetellaan 26 tapausta, jossa tunnetut tiedemiehet ovat havainneet ufoja ja 22 tapausta, jossa havaitsijana on ollut teknillisen koulutuksen saanut henkilö.
7: Viranomaisten ja kansalaisten havainnot:
Tässä luvussa luetellaan 17 poliisin tekemää havaintoa sekä siviilipuolustuksen virkamiesten, siviilien lennonjohtajien, liikemiesten, tuomareiden, opettajien, pappien ja toimittajien tekemiä havaintoja.
8: Erityiset todisteet:
Tässä luvussa luetellaan esimerkkejä sähkömagneettisista vaikutuksista (117 tapausta), tutkahavainnoista (82 tapausta), valokuvista (64 tapausta), fyysisistä ja fysiologisista vaikutuksista (35 tapausta), äänihavainnoista (18 tapausta) ja ns. 'enkelintukasta' (43 tapausta). Tutkatapausten yhteydessä verrataan myös lentokoneiden nopeusennätyksiä ja todetaan, että vuonna 1962 lentokoneiden virallinen nopeusennätys oli noin 2400 km/h, kokeiluraketin suurin mitattu nopeus oli noin 6400 km/h, kun taas suurimmat ufojen mitatut nopeudet olivat esim. noin 6400 km/h, 7200 km/h, 12000 km/h ja jopa 14400 km/h (kaksi tapausta). (Kirjassa olevassa kaavakuvassa ei ole aivan tarkkoja lukuja. - Allekirjoittaneen huom.).
Kirjassa kerrotaan myös, kuinka NICAP näki paljon vaivaa vuonna 1960 kun yritettiin saada Cornell-yliopistosta ns. 'All- Sky' -kameran filmiä tutkittavaksi erään havainnon yhteydessä ja pohdittiin olisiko 'All-Sky' -kamera mahdollisesti tallentanut jotakin filmille. Filmi saatiin vasta painostuksen jälkeen ja oli harvinaisen huonossa kunnossa tuhansine linssiheijastuksineen ja pilkkuineen. Yliopisto totesi myös, että kamera ottaa vain pienen kuvan taivaasta ja on harvinaista nähdä esim. tähteä mikäli se ei ole poikkeuksellisen kirkas.
Kirjassa kerrotaan myös seuraava tapaus 'enkelintukasta': Biologi Craig Phillips, joka työskenteli Miamin Seaquariumin hoitajana vuonna 1957 kertoo seuraavaa ns. 'enkelintukasta': (Selostus on tässä esittelyssä voimakkaasti lyhennetty tilanpuutteen takia):
"Olimme Miamin Seaquariumin veneessä 'Sea Horsessa' yhdessä kokoelman johtajan, kapteeni W. B. Grayn, ja hänen avustajansa Emil Hansonin kanssa. Noin kahden tunnin ajan taivaalta tuli alas jotakin, joka näytti 'hämähäkinseitiltä'. Se oli jopa yli 60 cm pitkää ja tarttui välillä veneemme mastoon. Kun toiset kysyivät minulta, mistä oli kysymys, niin vastasin heille että kirjallisuuden mukaan kyseessä oli ilmeisesti hämähäkinseitti. Luultavasti aine oli alunperin ollut paljon pitempi ja oli katkennut pienempiin palasiin matkalla. Keräsin tarkkaan talteen tätä ainetta ja laitoin sitä lasipurkkiin tarkoituksena tutkia sitä myöhemmin Seaquariumissa mikroskoopin avulla. Kun myöhemmin avasin lasipurkin toimistossani, en kuitenkaan löytänyt jälkeäkään talteen kerätystä näytteestä. Ilmiö on minulle edelleenkin selittämätön, enkä ole kokenut vastaavaa aikaisemmin enkä myöhemmin. On lisäksi todettava, että olen nimenomaan aina ollut kiinnostunut hämähäkeistä ja tutkinut niitä. Edellä olevan perusteella olen valmis sanomaan, että kyseessä oli jokin muu aine kuin hämähäkinseitti, eikä minulla ole mitään selitystä aineen katoamiselle".
9: Ilmavoimien tutkimukset:
Tässä luvussa kerrotaan 13 sivulla ilmavoimien ufotutkimuksista eli Signista, Grudgesta ja Blue Bookista, Robertsonin komiteasta sekä AFR-200-2 -määräyksestä, jossa määrättiin mitä yleisölle sai tai ei saanut kertoa ufoista. Erityisesti pohditaan sitä, missä määrin ilmavoimat salailee tai ei salaile ufohavaintoja. Esimerkkinä lainataan ilmavoimien kenraali Kellyä, joka 12.9.1957 totesi kirjeessä eräälle kongressiedustajalle, että ilmavoimat jo ovat luovuttaneet NICAPille tiedot kaikista ufohavainnoista. Sama kenraali Kelly toteaa kaksi kuukautta myöhemmin, eli 15.11.1957, kirjeessä NICAPille, ettei ilmavoimat milloinkaan ole edes harkinnut kaikkien havaintojen kertomista NICAPille.
10: Ulkomaiset havainnot:
Tässä luvussa luetellaan muissa maissa tehtyjä ufohavaintoja ja osoitetaan, että ufoilmiö on maailmanlaajuinen. Suomikin on 'melkein' päässyt mukaan kirjaan yhdellä tapauksella. Kirjassa kerrotaan, että talvella 1958 havaittiin Suomen ja Neuvostoliiton rajalla pyöreitä ja sikarinmuotoisia valaisevia kohteita, jotka suorittivat ohjausliikkeitä Neuvostoliiton alueen yllä lähellä Napapiiriä. Samalla havaittiin myös kirkkaita pyöreitä 'ohjuksia', joista jotkut liikkuivat pystysuoraan ylös ja alas. (Kirjan lähdeluettelon mukaan tämä juttu on peräisin Christian Science Monitor -lehden numerosta, joka on päivätty 29.1.1959).
11: Ufoilmiön kronologia:
Tässä luvussa käydään läpi tärkeimmät ufotapahtumat 1800-luvulta vuoteen 1963 saakka.
12: Ufoilmiön tunnusmerkit:
Tässä luvussa käydään läpi eri ufomallit ja niiden tekniset ominaisuudet. Tämän esittelyn lukijaa voidaan tässä ohjata vaikkapa allekirjoittaneen kirjaan Tosiasioita ufoilmiöstä, jossa on julkaistu samat tiedot Paul R. Hillin yhteydessä. Pienenä yksityiskohtana panen kuitenkin merkille, että kun nykyisin puhumme 'putoavan lehden liikkeestä', niin Hallin kirjassa puhutaan 'heiluriliikkeestä'. Hallin kirjassa luetellaan myös 50 tapausta, jossa on havaittu ikkunoita tai 'ikkunoita' ufossa ja 100 tapausta, jossa ufo on tehnyt ohjausliikkeitä, 35 tapausta, jossa ufo on leijunut paikallaan ja 'värähdellyt hopeadollarin tavoin', eli liike muistuttaa sitä kun kolikko hitaasti pyörii tasaisella alustalla, 40 tapausta, jolloin ufo on tehnyt äkillisen tai odottamattoman tai kummallisen liikkeen, joka yllättää ja ihmetyttää havaitsijaa. Lopuksi luetellaan tässä luvussa 51 nk. 'flapia', eli tilannetta, jossa tietyllä paikkakunnalla tehdään lyhyessä ajassa runsaasti havaintoja.
13: Kongressi ja ufot:
Tässä luvussa kerrotaan kongressiedustajien kiinnostuksesta ufoasioihin. Tämä luku yllätti ainakin allekirjoittanutta sen johdosta, että se kertoo miten ufoista oltiin keskusteltu kongressissa useinkin kongressiedustajien aloitteesta jo kauan ennen esim. vuoden 1966 'kuulemistapausta' kongressissa. (Eli se tapahtui vasta Hallin kirjan julkaisemisen jälkeen). Hallin kirjassa kerrotaan 5 sivulla, kuinka kongressimiehet olivat ottaneet esille ufoasiaa kongressissa eri yhteyksissä ja eri vuosina.
14: Ongelmat ja vaarat:
Edellä olevaan todistusaineistoon viitaten NICAP on tehnyt sen johtopäätöksen, että ufot ovat todellisia ja älykkäässä ohjauksessa. NICAP tekee myös sen johtopäätöksen, että ufot tulevat todennäköisesti avaruudesta. Vaarana tässä tilanteessa NICAP näkee sen, että ilmakehässämme liikkuu tunnistamattomia laitteita, joiden aikomuksista meillä ei ole tietoa. NICAP näkee myös vaarana, että ufoja vähätellään ja uskotellaan, ettei ilmiöllä ole mitään merkitystä. NICAP tähdentää myös, että jos tilanne on se, että viranomaiset tahallaan salailevat tietoja ufoista, niin tämä on anteeksiantamatonta.
Tämä Hallin kirja, samoin kuin sen toinen osa, kuuluu ufokirjallisuuden huippuluokkaan ja tässä voi toistaa samat sanat kuin toisen osan kohdalla: "Tässä se on, se ufologian paras tietokirja. Tai ainakin yksi parhaimmista." Kun tutustuu tähän Hallin kirjaan on kuitenkin hyvä pitää muistissa, että kyseessä on uusintapainos, johon ei ole tehty muutoksia, eli teksti on peräisin vuodelta 1964.
Björn Borg, 18.1.2005
[ takaisin ]
|
