UUTISET

Copyright ©
1999-2020
UFO-Finland ry

Kirjat > Kirjaesittelyt

Kitei, Lynne D.:

The Phoenix Lights

Hampton Roads, Charlottesville, VA. 2004. 222 sivua

"Lääket. tri Lynne D. Kitein kirja Phoenixin havainnoista kuuluu jokaisen ufoharrastajan kirjahyllyyn. Kirjassa saamme mm. seurata filosofian ja lääketieteen tohtorien suunnittelemattoman kavalkadin ufoilun pariin".

13.3.1997 sattui Phoenixissa, Arizonassa tapaus, joka on merkittävimpiä ufologian historiassa. Tuhannet ihmiset näkivät taivaalla jättimäisen V-muotoisen mustan kohteen, joka hitaasti lensi kaupungin yli. Havaitsijoiden mukaan se oli yhtä iso kuin kolme jalkapallokenttää ja myöhempien analyysien mukaan sen leveys oli uskomattomat 1800 metriä, eli miltei kaksi kilometriä. Se lensi hitaasti Phoenixin yli noin 50 km/h nopeudella, ja leijui usein paikallaan. Siitä ei lähtenyt mitään ääntä, mutta siinä oli runsaasti valoja. Sadat ihmiset soittivat poliisille, palokunnalle, lennonjohtajille ja ilmavoimille kertoakseen havainnostaan.

Tapaus herätti USA:ssa suurta huomiota ja siitä on kerrottu miltei jokaisessa suuremmassa lehdessä ja lukuisat radio- ja TV-asemat ovat kertoneet siitä. Mutta mikä se nähty kohde oli?

Havaitsijat kuvailivat kohdetta eri tavalla. Toiset olivat nähneet vain valoja. Toiset olivat nähneet valoja, mutta aavistaneet, että ne oli kiinnitetty jonkun jättimäisen laitteen runkoon. Toiset taas olivat nähneet mustan kolmiomaisen esineen ja toiset taas edellä mainitun V-muotoisen esineen. Useat havaitsijat olivat olleet kohteen alapuolella ja kertoivat miten se pimensi tähtitaivaan lentäessään yli. Eräs havaitsija kertoi, miten kohde oli näyttänyt täysin mustalta, mutta muuttunut miltei läpinäkyväksi, kun se ohitti taivaalla olevan Kuun ja taas muuttunut mustaksi, kun se oli ohittanut Kuun.

Myös Phoenixin lennonjohtotornin lennonjohtajat havaitsivat kohteen ja tarkkailivat sitä kiikareilla, sen sijaan se ei näkynyt lennonjohdon tutkassa. Useat lentäjät ottivat yhteyttä lennonjohtotorniin ja kysyivät, mistä oli kysymys, mutta eivät saaneet vastausta.

Kohteesta saatiin useita valokuvia ja on löytynyt ainakin kolmen eri henkilön kuvaamat videofilmit. Mike Krzyston -niminen henkilö kuvasi myös valoja videokamerallaan ja hänen filmistään on tullut kuuluisa. Filmissä näkyy rivi valoja Phoenixin yllä ja filmillä nähdään, miten valot sammuvat yksi toisensa jälkeen. Ilmavoimilta saatiin sekavia vastauksia: ei vastauksia ollenkaan tai ristiriitaisia vastauksia ja lopuksi ilmavoimat totesi, että Krzystonin filmillä näkyvät valot ovat soihtuja, joita on ammuttu ilmavoimien hävittäjistä erään harjoituksen aikana.

Krzystonin filmillä olevia valoja on verrattu taustalla olevaan vuoreen. Jos ilmavoimien selitys piti paikkansa, niin valojen sammuminen johtui siitä, että soihdut katosivat vuoren taakse. Toiset taas väittivät, että valot olivat vuoren edessä ja leijuivat paikallaan kunnes ne sammuivat tai katosivat. Tri Leonard Rudin Cognitech-nimisestä yrityksestä teki taas oman analyysin filmistä ja tuli siihen tulokseen, että valot katosivat vuoren taakse ja näin ollen kyseessä oli soihdut.

Tämä riita siitä, ovatko valot vuoren edessä vai takana näyttää olevan ikuinen. Esim. tunnettu kuva-analyytikko tri Bruce Maccabee on tutkinut videofilmejä ja hänen mielestään valot ovat vuoren takana (=soihtuja). Hänen perusteellinen analyysinsa on luettavissa Internetissä osoitteessa www.geocities.com/area51/stargate/5518/maccabee.html

Yksi niistä, joka oli tehnyt havaintoja omalta parvekkeeltaan, oli lääket. tri Lynne D. Kitei, joka oli sekä videofilmannut että valokuvannut outoja valoja jo pitkään ennen tätä joukkohavaintoa. Kitein aviomies, joka myös on lääket. tri, näki myös toistuvasti näitä valopalloja. Joskus näitä valopalloja oli yksi, joskus kaksi ja joskus taas useampi. Kitei kiinnostui asiasta niin paljon, että ryhtyi itse etsimään vastauksia ja hänen tutkimuksensa on nyt johtanut yllämainittuun kirjaan, jossa hän kertoo tutkimuksensa eri vaiheista.

Kitei on valmistunut lääket. tohtoriksi Philadelphian Temple-yliopistosta ja on sen jälkeen opiskellut vielä Medical Collegessa Pennsylvaniassa. Ennen kuin Kitei ryhtyi opiskelemaan lääketiedettä, hän oli näyttelijätär ja esiintyi monessa tunnetussa musikaalissa. Kitei on Yhdysvalloissa tunnettu terveyskasvattaja ja kouluttaja.

Fil. tri Gary E. Schwartz on kirjoittanut kirjaan noin kaksi sivua pitkän esipuheen. Schwartz kertoo, että hän on väitellyt tohtoriksi Harvardin yliopistossa vuonna 1971, jonka jälkeen hän on luennoinut Harvardin ja Yalen yliopistoissa, ennen kuin siirtyi Arizonan yliopistoon vuonna 1988. Schwartz kertoo olevansa sekä psykologian, kirurgian, lääketieteen, neurologian että psykiatrian professori. Esipuheessaan Schwartz toteaa, ettei ikinä aikaisemmin olisi uskonut kirjoittavansa esipuhetta ufokirjaan ja tällä tavalla vaarantavansa mainettaan, mutta tutustuttuaan Kiteihin ja hänen tutkimuksiinsa, hän oli kuitenkin valmis tekemään sen. Schwartz toteaa, että tavattuaan Kitein, kuunneltuaan häntä, katsottuaan hänen videonsa ja valokuviaan, joista moni julkaistaan tässä kirjassa, hän ei enää voi kieltää tosiasioita. Schwartz toteaa, että tämä kirja on valtava herätyshuuto meille Maan asukkaille. Schwartz on myös päättänyt jatkaa yhteistyötään Kitein kanssa. Lyhyen esipuheen kirjaan on kirjoittanut tiedetohtori, entinen astronautti Edgar Mitchell.

Noin sivun pituisen esipuheen on myös kirjoittanut Arizonan yliopiston matematiikan apulaisprofessori, fil. tri Alvin Swimmer, joka toteaa, että jos joku näkee tähdenlennon ja kertoo siitä, niin häntä uskotaan. Swimmer kysyy, että miksi ihmiset eivät usko, kun sama henkilö kertoo nähneensä ufon? Swimmer toteaa, että meidän on suhtauduttava avoimesti mahdollisuuteen, että jokin, joka on entisille kokemuksillemme täysin vieras, todella voisi tapahtua.

Scottsdale Holistic Medical Groupin lääket. tri Gladys Taylor McGarey on kirjoittanut lyhyen kommentin kirjaan ja toteaa, että "on käsittämätöntä, jos joku luettuaan tämän kirjan vielä ei usko, ettemme ole yksin tällä planeetalla. Viesti on täysin selvä, tarkka ja vaikuttava. Olemme tienneet, että se on totta ja nyt meillä on todisteet".

Arizona State-yliopiston, englannin kielen osaston opettaja, tri Paul Cook on myös kirjoittanut lyhyen kommentin ja toteaa, että "eräs havaitsijoista, tri Kitei on suorittanut ajatuksia herättävän, syvästi henkilökohtaisen tutkimuksen vuoden 1997 maaliskuun Phoenixin valoista".

Kitei kääntyi myös Tucsonissa sijaitsevan Arizonan yliopiston optisten tieteiden osaston puoleen ja tapasi osaston esimiehen, tri Richard Powellin, joka on laserteknologian johtavia hahmoja. Powell pyytää mukaan neljä muuta osaston etevää professoria, jotka tutustuvat Kitein valokuviin. Tutustuttuaan kuviin yhdessä muiden kanssa ja Jim Dilettoson aikaisemmin niistä suorittamiin analyyseihin, tri Powell ilmoittaa, etteivät he voi tehdä asiassa enemmän kuin mitä Dilettoso jo on tehnyt, ja että heidän mielestään valot ovat mysteeri. Tri Powell suosittaa, että Kitei hankkii erään filtterin kameraansa ja käyttää tätä filtteriä, jos valoja havaitaan vielä kerran.

Kalifornian Santa Barbarassa sijaitsevan Brooks Institute of Photography'n Graduate Studies'in dekaani, tri Rand Molnar, toteaa sen jälkeen, kun on tutkinut Kitein valokuvia, että "valot ovat itsevalaisevia, eivätkä valaise ympäristöään. Ilmiö ei noudattanut meille tuttuja luonnonlakeja, ja ovat takuulla selittämättömiä".

Tutkimuksissa ilmenee sitten sekin seikka, että edellä mainittu Krzyston havaitsee, että tri Rudin oli peukaloinut aineistoa niin, että hän pääsisi haluamansa tulokseen. Eräs valo, joka oli Krzystonin alkuperäisellä filmillä erään puun oikealla puolella olikin Rudinin vertailevassa "tutkimuksessa" saman puun vasemmalla puolella.

Lopputulokseksi jää, ettei kukaan ole pystynyt selittämään vuoden 1997 maaliskuun joukkohavaintoa tai niitä videofilmejä tai valokuvia, joita Kitei ja muut ovat ottaneet. Kitei huomauttaa myös, että usein kun puhutaan Phoenixin tapauksesta, niin keskitytään vain Krzystonin filmiin, ja riidellään siitä. Samalla unohdetaan kaikki muut havaitsijat ja heidän ottamansa kuvat ja filmit sekä heidän lausunnot.

Onko valopallojen ja jättiufon näyttäytymisellä sitten jokin tietty tarkoitus? Kitei kiinnittää huomiota siihen, miten monet havaitsijat ovat muuttuneet havaintonsa jälkeen. Heistä on tullut ympäristöystävällisiä, ja usein he ovat kehittyneet merkillisellä tavalla taiteellisesti ja he suhtautuvat uudella tavalla lähimmäisiin. He ovat enemmän tietoisia siitä, mikä on tärkeää elämässä (=ympäristö ja lähimmäisenrakkaus) ja mikä ei ole tärkeää. Havaitsijassa on tapahtunut muutosprosessi. Kitei kiinnittää huomiota myös siihen, että hänen mielestään tapahtuu selvää kommunikointia ufon ja havaitsijan välillä. Kitei kertoo esimerkkinä, miten hän selvästi kuuli toistuvan kehotuksen viedä eräitä negatiivia takaisin valokuvausliikkeeseen, vaikka ne näyttivät tyhjiltä. Tutkittuaan uudestaan näitä negatiiveja, valokuvausliike löysikin niistä aikaisemmin huomaamatta jääneitä valopalloja.

Toisena esimerkkinä Kitei kertoo lääkäriperheestä, joka autostaan havaitsi sen jättimäisen kohteen, joka oli Phoenixin yllä maaliskuun 13. päivänä. Kukaan autossa oleva ei kommentoinut havaittua kohdetta millään tavalla, vaikka kaikki näkivät sen. Vasta kolme kuukautta myöhemmin, perhe "heräsi" tapahtuneeseen nähtyään televisiossa ohjelman asiasta. Lääkäri kysyi tällöin itseltään ja perheeltään, miksi perhe ei ollut keskustellut lainkaan asiasta, jolloin hänen vaimonsa ja lapsensa totesivat, että "meidät käskettiin olla huolehtimatta, ja jatkaa ajamista, ja että kaikki oli hyvin". Perhe koki myös muutosprosessin ja muuttui enemmän tietoiseksi ympäristöstään.

Yllättäen Kitei myös itse muistaa, miten hänet pikkutyttönä hammaslääkärin luona nukutettiin ja ilmeisesti sen takia melkein kuoli. Hän muistaa, miten hän nousi ruumiistaan ja leijui Maan yllä ja näki ihmiset askareissaan ja jollain merkillisellä tavalla tiesi, mitä kaikki ihmiset seuraavaksi tekisivät. Hän tapasi myös kolme valtavaa valohahmoa, jotka ilmoittivat hänelle, että hänen oli palattava Maan päälle, koska hänellä oli tehtävä suoritettavanaan.

Kitei löytää tämän jälkeen kirjastosta kirjoja, jotka käsittelevät 'lähellä kuolemaa' -tapauksia (=NDE) ja syventyy niihin. Hän huomaa vähitellen, miten paljon yhteistä on ufohavaitsijoilla ja NDE-kokijoilla. Lopuksi hän löytää myös mm. Kenneth Ringin kirjan "The Omega Project: Near Death Experiences, UFO Encounters, and Mind at Large". (Kitei selostaa omassa kirjassaan laajasti Ringin tutkimuksia ja löydöksiä. Tämän kirjaesittelyn lukijaa kehotetaan tässä asiassa lukemaan allekirjoittaneen esittelyä ko. kirjasta UFO-Finland ry:n kotisivulla). Kitei, samoin kuin Ring, päätyy uskomukseen, että ihmisen elämä ja kuolema, NDE ja ufot, kaikki ovat osaa samaa kokonaisuutta.

Björn Borg, 6.9.2004