|
Kirjat > Kirjaesittelyt
Imbrogno, Philip J. & Horrigan, Marianne:
Contact of the Fifth Kind. The Silent Invasion has Begun
Llewellyn Publications, St. Paul, Minnesota 1997. 260 sivua
 Philip J. Imbrogno on aikaisemmin vuonna 1987 julkaissut kirjan "Night Siege" yhdessä J. Allen Hynekin ja Bob Prattin kanssa. Siinä kirjassa selostetaan tunnettuja ns. Hudson Valleyn ufohavaintoja.
Tässä kirjassa Imbrogno yhdessä Marianne Horriganin kanssa selostaa eräitä tunnettuja ufotapauksia, kuten Cash-Landrum (vaikkakin nimet on jätetty pois), Belgian ufohavaintoja ja englantilaisia "Silent Vulcans" -havaintoja. Heti kirjan alussa selostetaan myös kahden miehen erittäin merkillistä ufokokemusta, joka sattui Mainen osavaltiossa vuonna 1975. Kaikki ei tiedäkään, että juuri tämä kokemus oli se, jota tri Herbert Hopkins tutki kun hänelle sattui kuuluisa ns. MIB-kokemus. Saattaahan olla, ettei edes Imbrogno ole perillä siitä asiasta. Tekijät selostavat eräitä muitakin ufotapauksia (ilman havaitsijoiden nimeä kylläkin) ja on mielenkiintoista todeta, että tekijät sen jälkeen pohtivat sitä, mitä useat muutkin ovat pohtineet, eli ovatko ufot fyysisiä vai psyykkisiä luonteeltaan.
Tämän jälkeen tekijät ottavat esille ns. kanavointi-ilmiön. Heidän tutkimustensa mukaan 90% tapauksissa ns. kanavoija saa yhteyden vain omaan mielikuvitukseensa. Mutta tapaus Dean Fagerstrom saa heidät ymmälleen, samalla tavalla kuin Fagerstrom saa muutkin ihmettelijät ymmälleen.
Tapaukset alkoivat varsinaisesti eräänä päivänä tammikuussa 1968, kun Dean heräsi ja näki merkillisen laitteen, joka leijui 30 cm:n etäisyydellä hänen kasvojen edessä samalla kuin siitä kuului korkea ääni. Seuraavana päivänä Dean meni kauppaan ja osti piirustustarpeita ja ryhtyi piirtämään erilaisia "muukalaisten" mekaanisia laitteita. Yhteensä Dean piirsi 32 eri laitetta. Piirustukset ovat harvinaisen tarkkoja ja yksityiskohtaisia (kolme niistä esitetään tässä kirjassa). Dean itse ei useinkaan tiedä, mitä laitteita hän piirtää, mutta Princetonin ja Northwesternin yliopistojen tiedemiehet sekä M.I.T:in tiedemiehet ovat tutkineet piirustuksia ja todenneet, että piirustukset ovat erittäin tarkkoja, mutta heilläkään ei ole tarvittavia tietoja, mihin näitä laitteita voitaisiin käyttää.
Seuraavia piirustuksia on kuitenkin tunnistettu:
- Kolmiulotteinen näyttöpääte.
- Kaava kylmäfuusiosta.
- Useita erilaisia optisia testilaitteita.
- Useita kommunikaatiovälineitä.
- Työntövoimajärjestelmiä, jotka perustuvat fotonien käyttöön.
- Suurvirtausresonaattori ("High Flux Resonator") energian kehittämiseksi. Deanin mukaan jos tämä laite suunnataan ihmiseen, se aiheuttaa tilapäisen lamaannuksen.
- Fotonikiihdytin.
- Helical-käämi. Kun tästä laitteesta rakennettiin koekappale, niin se kehitti paljon voimakkaamman elektromagneettisen virran, kuin mikään muu olemassa oleva vastaava laite. Ongelmana oli vain se, että lyhyessä ajassa käämi paloi loppuun. Deanin mukaan olisi kuitenkin pitänyt käyttää alumiinivaippaa sen sijaan, että oli käytetty teräsvaippaa.
Tämän lisäksi Dean on merkinnyt muistiin oudon kielen, joka kuulemma muistuttaa vanhaa sumeriaa ja sisältää kielitieteilijöiden mukaan 200 aitoa sanaa (merkkiä).
Aivan kuin tässä ei olisi tarpeeksi ihmettelemistä, niin Dean sai eräänä päivänä "käskyn" mennä ostamaan piano. Dean, joka ei koskaan ole soittanut pianoa tai muutenkaan opiskellut musiikkia, alkoi välittömästi pianon oston jälkeen soittamaan hienoa musiikkia, jota asiantuntijatkin ovat ihailleet. Kummallista asiassa on, että Dean ei pysty soittamaan samaa kappaletta kahta kertaa, vaan ainoastaan kerran. Hän on kuitenkin nauhoittanut soittamistaan ja asiantuntijoiden mukaan kyseessä on aivan selvästi Listzin tuntemattomia sävellyksiä, kuten Dean itse on ilmoittanutkin.
Ja mistä kaikki nämä tiedot ovat peräisin? Deanin mukaan kyseessä ovat Donestra-niminen mies ja Kilestra-niminen nainen, jotka molemmat ovat kotoisin avaruudesta Solarian-nimiseltä planeetalta.
Fagerstromin (ja eräiden muiden kanavoijien) jälkeen tekijät tuovat esille muutamia huomioita, joita he ovat tehneet ufotutkimuksissaan:
- kun ufoja usein on havaittu veden yllä, niin tekijät kiinnittävät huomiota siihen, että ufot yleensä tutkivat nimenomaan keinotekoisia vesivarastoja, kuten patoja ja vesitorneja, mutta harvoin avomerta tai järviä.
- tekijät ovat havainneet, että ufohavaintoja tehdään usein usea päivä täyden kuun ja uuden kuun jälkeen, ja varsinkin uuden kuun jälkeen.
- tekijät kertovat eräästä nimettömästä fyysikosta, joka keksi ajatuksen, että ufot ovat kylläkin liikkeellä jatkuvasti, mutta näkymättöminä paljaalle silmälle ja että jos käytettäisiin filmiä, joka on herkkä siniselle valolle ja tummansinistä filtteriä, niin niitä voitaisiinkin vangita filmille useammin. Fyysikko asettuukin odottamaan eräälle kaivosalueelle, jossa kaivosmiesten mukaan nähtiin jatkuvasti merkillisiä valoja, ja kun fyysikko näkee oudon sumun, hän ottaa runsaasti kuvia tästä sumusta. Valmiissa kuvissa näkyykin sitten kirkkaita valoja, mutta fyysikko ei osaa sanoa ovatko ne "ufoja vai kuolleitten kaivosmiesten sieluja".
Tämän jälkeen kirjan tekijät siirtyvätkin kirjaimellisesti maan alle. He tahtovat tutkia, löytyisikö jälkiä armeijan maanalaisista laitteista paikkakunnilla, jossa on tehty runsaasti ufohavaintoja. Muutama vuosi sen jälkeen kun Imbrogno oli havainnut vahvasti vartioidun paikan metsässä, he palaavat paikalle, joka nyt on hylätty. Entiset asukkaat ovat jättäneet runsaasti tavaroita ja laitteita peräänsä ja Imbrogno ja kumppanit tutkivat näitä hylättyjä rakennuksia ja niiden yhteydessä olevia luolia ja vanhoja kaivostunneleita löytämättä kuitenkaan mitään ratkaisevaa. Kirjan koko luku 9 omistetaan tälle kaivosseikkailulle.
Kun he eivät löydä mitään todisteita ufoista, he päättävät siirtää tutkimuksensa seuraavaksi Pine Bushiin, josta Ellen Crystall on jo aikaisemmin julkaissut kirjan "Silent Invasion".
Kirjan lopussa tekijät julkaisevat eräitä mielenkiintoisia tilastoja:
New Englandissa olevien 4139:n havaitsijan havaintojen tutkimusten perusteella todettiin että:
6,0% havainnoista oli yhden havaitsijan havainto
21,5% havainnoista oli kahden havaitsijan havainto
72,5% havainnoista oli usean havaitsijan havainto
Lisäksi todettiin, että kesä-heinäkuussa tehtiin ylivoimaisesti eniten havaintoja.
Lisäksi todettiin, että useimmat havainnot sattuivat kello 20 maissa.
Lisäksi todettiin, että niissä tapauksissa, joissa ufo oli laskeutunut, löytyi seuraavanlaisia jälkiä maaperässä:
- 61,7% painaumia
- 2,1% reikä maaperässä
- 25,5% jäännöksiä
- 10,6% palamisjälkiä
Lopuksi todetaan, että tilastojen perusteella 25-30 -vuotiaat naiset ovat suurimassa riskiryhmässä kun puhutaan sieppauksista.
Björn Borg, 6.4.2004
[ takaisin ]
|
