Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Myynnissä
Kirjatilaus
Kirjaesittelyt
Käytetyt kirjat

UUTISET


Copyright ©
1999-2020
UFO-Finland ry

Kirjat > Kirjaesittelyt

Hynek, J. Allen - Imbrogno, Philip J.- Pratt, Bob:

Night Siege: The Hudson Valley UFO Sightings

Ballantine Books, N.Y. 1987, 210 sivua

Vuosina 1983-84 tuhannet ihmiset näkivät toistuvasti valtavan mustan ufon, joka lensi matalalla Hudsonin laaksossa New Yorkin osavaltiossa ja myös Connecticutin osavaltiossa. Ufo havaittiin lukemattomia kertoja ja useat henkilöt kuvasivat sitä kameralla tai videokameralla. Asiasta julkaistiin yllämainittu kirja vuonna 1987 ja kirjan tekijät laskivat, että ainakin 5000 ihmistä oli havainnut ufoja.

Useimmiten havaittiin yölliseen aikaan vain V-muodossa olevia valoja, jotka kuitenkin käyttäytyivät siten, että ne antoivat aiheen olettaa, että ne olivat kiinni jonkunlaisen aluksen rungossa. Ufo lensi tai leijui usein hyvin alhaisella korkeudella. Toiset silminnäkijät kertoivat, etteivät he nähneet runkoa ollenkaan, vaan ainoastaan valoja. Toiset "olivat näkevinään" myös aluksen rungon, toiset puhuivat "läpinäkyvästä rungosta", toiset puhuivat "rungosta, jonka keskellä on valtava aukko, jonka läpi näki taivaan". Toiset taas kertoivat havainneensa aluksen, joka oli niin musta, ettei sitä erottanut pimeää taivasta vastaan, paitsi siten, että se varjosti taivaan tähdet liikkuessaan. Ufon koko oli valtava ja useimmat vertailivat sen kokoa jalkapallokenttään tai jopa kahteen jalkapallokenttään.

Ufo oli täysin tai miltei äänetön. Jotkut havaitsijat, jotka olivat olleet ufon alla (joku oli jopa hölkännyt sen alla!) puhuivat erittäin vaimeasta moottorin äänestä. Ufoa kuvailtiin useimmiten V:n muotoiseksi, jossa toinen "jalka" oli lyhyempi kuin toinen tai sitten kolmion muotoiseksi.

Ilmiö herätti valtavaa huomiota. Eri paikkakuntien poliisiasemat vastaanottivat niin paljon puheluita, että puhelinlinjat välillä tukkeutuivat. Havaintojen alussa poliisi ei suhtautunut kovin vakavasti ilmoituksiin, mutta kun soittoja tuli jatkuvana virtana ja monet poliisit myös itse näkivät ufon, niin suhtautuminen muuttui. Hyvänä esimerkkinä tästä oli erään paikkakunnan poliisit, jotka eivät suhtautuneet vakavasti koko asiaan, mutta sen jälkeen kun 14 paikkakunnan poliiseista itse näkivät ufon, niin suhtautuminen muuttui.

Lehdet kirjoittivat havainnoista ja kesken havaintojen kirjan tekijät järjestivät tiedotustilaisuuden, johon saapui ainakin 1500 kuuntelijaa, niiden joukossa kaikki tunnetut uutistoimistot ja lukuisat TV-yhtiöt.

Se viranomainen, joka joutui enimmäkseen selittämään asioita oli Yhdysvaltojen ilmailuvirasto FAA, joka määrätietoisesti havaintojen alusta alkaen selitti, että kyseessä oli toisaalta ns. ultrakevyet lentokoneet ja toisaalta muodostelmassa lentävät lentokoneet. FAA nimesi jopa sen lentokentän, josta nämä muodostelmalentäjät olivat lähteneet toistuvasti liikkeelle ja ilmoitti samalla, että kuusi lentäjää oli pidätetty. Yllämainitun kirjan tutkijat kävivät kyseisellä kentällä ja saattoivat vain todeta, ettei sieltä suinkaan ollut lähtenyt mitään muodostelmalentäjiä, eikä ketään myöskään ollut pidätetty.

Havaintojen jälkeen alkoi jossain vaiheessa taivaalle ilmestyä myös joukoittain tavallisia lentokoneita ja/tai helikoptereita, jotka lensivät erittäin matalalla talojen ylitse kuin etsien jotakin.

Havaitsijoiden joukossa oli myös New Yorkista kotoisin oleva fysiikan tri Albert Silbert perheineen, jotka kokivat merkillisen asian maaliskuun 23.3.1983. Silbert luuli joutuvansa pilkan kohteeksi, josta syystä hän kertoi asiasta vasta syksyllä.

Havainto sattui kello 22.30 kun tohtori, hänen vaimonsa ja kaksi lasta olivat palaamassa Mahopacissa sijaitsevaan kotiinsa. Silbert kertoo: "Kun lähestyimme kotikatuamme, näimme kaikki V-muotoisen valomuodostelman. Pysäköin auton ja astuin ulos katsomaan sitä. Seisoin yksin auton vieressä ja tämä kone tuli suoraan minua kohti. Se lensi juuri ja juuri puiden latvojen yllä. Se näytti olevan noin 7,5 metriä puiden yläpuolella ja sen nopeus oli n. 64 km/h. Lähestyessään se pudotti edelleen korkeutta, n. 3 metriä, ja tuli edelleen suoraan minua kohti. Tässä vaiheessa tajusin, että kyseessä oli jotain erittäin epätavallista. Se vaikutti kummitusmaiselta. Sillä ei ole väliä miten käytännöllinen olet ja miten vahva usko sinulle on, ettei tuollaisia esineitä ole olemassa. Kuitenkin pelästyt kun havaitset tuollaisen esineen tulevan suoraan kohti. Arvioin että se tuli minusta noin 90 metrin etäisyydelle, kun se alkoi laskeutua. Arvelen tuon laitteen läpimitaksi siivenkärjestä siivenkärkeen vähintään 22,5 metriä."

Silbert jatkaa: "Eräs asia vaivaa minua. Kun tämä laite lähestyi minua ja alkoi pudottamaan korkeutta, niin se teki sen hyvin pehmeästi. Tämä oli hyvin outoa... Näin elokuvan Kolmannen asteen yhteys ja tämä näytti joltakin, joka olisi poimittu suoraan elokuvasta. Kuka tahansa tämä kaveri onkaan niin hän on nähnyt tuhottomasti vaivaa vain huijatakseen ihmisiä."

Silbert myöntää, että havainto vavisutti häntä. "Minun on sanottava, että mukana oli myös kauhun tunne. Vaikka olin miten varma tahansa siitä, ettei kyseessä ollut mikään avaruusalus, niin mielessäni on kuitenkin aina epäilys. Tämä laite oli hyvin oudon näköinen... Miksi joku asettaisi itsensä alttiiksi vaaralle lentää noin matalalla keskellä yötä? Tein kaikkeni löytääkseni järkeenkäyvän vastauksen, ja näkemälleni täytyy olla olemassa selitys."

Ufosta, tai lähinnä valoista, otettiin runsaasti valokuvia ja monet onnistuivat filmaamaan valoja videokamerallaan. Yksi näistä oli Bob Pozzuoli, joka filmasi videokamerallaan ufoa 24.7.1984. Filmi lähetettiin tri John Bakerille Kaliforniassa olevaan West Coast -yliopistoon. Baker tutki filmiä ja hänen ensimmäisten tulosten mukaan filmissä näkyviä valoja ei voitu selittää lentokoneilla. Hän ei löytänyt nopeata ratkaisua asialle ja jättäytyi pois tutkimuksista.

Pasadenassa sijaitsevan Jet Propulsion Laboratoryn tri Al Hibbs tutki filmiä samalla super-tietokoneella, joka analysoi Voyager- ja Viking avaruusluotaimien lähettämiä kuvia Marsista, Jupiterista, Saturnuksesta ja Uranuksesta. Hibbs tuli siihen tulokseen, että Pozzuolin videolla näkyvää esinettä ei voitu tunnistaa ja näin ollen esine on tunnistamaton vielä tänä päivänäkin.

Kirjan lopussa on mukana luku, jonka ottamisesta mukaan kirjan tekijät keskustelivat ahkerasti ja päätyivät lopuksi ratkaisuun, että luku kaikesta huolimatta otetaan mukaan. Luvussa kerrotaan, miten monet havaitsijat olivat kertoneet myös muista oudoista ilmiöistä havaintojen aikana tai niiden jälkeen. He olivat kuulleet telepaattisia viestejä, kokeneet poltergeistilmiöitä sekä nähneet kummallisia olentoja, eläimiä ja valovälähdyksiä. Myös sähkölaitteet heidän kotonaan olivat reistailleet.

Tässä on nyt muistettava että kirja on julkaistu vuonna 1987, jolloin näistä asioista ei puhuttu paljoakaan julkisuudessa. Nyt vuonna 2004, eli 17 vuotta myöhemmin, näihin ilmiöihin suhtaudutaan eri tavalla. Tässä on paikallaan viitata amerikkalaiseen NIDS-järjestöön, joka on tutkinut tieteellisesti vuosikausia näitä ilmiöitä, mm. eräällä karjatilalla Utahissa, mutta sen oli pakko luopua asiasta, koska tutkijat eivät pystyneet selittämään havaittuja ilmiöitä.

Björn Borg, 16.02.2004


Hanki kirja amazon.com'ista.

takaisin ]