|
Kirjat > Kirjaesittelyt
Armas J. Pulla
Lentävä lautanen sieppasi pojat
Otava 1954, 176 sivua
 Kustannus Oy Otava julkaisi 50-luvun alussa kirjoituskilpailun "Seikkailuja tekniikan maailmassa". Käsikirjoitus "Lentävä lautanen sieppasi pojat" kohosi arvosteluraadin mielestä selkeäksi voittajaksi. Kirjan kirjoittajaksi paljastui siihen aikaan hyvin tunnettu kirjailija Armas J. Pulla (1904-1981). Kirja julkaistiin vuonna 1954 lisämaininnalla "Avaruusromaani".
Kirjan tapahtumat sijoittuvat Etelä-Suomessa sijaitsevalle Märkäjärven lentokentälle. Kuusi henkilöä - mukana eräs kapteeni - oli seuraamassa jokin aika sitten hankitun uuden hienon purjekoneen lentoa. Siihen aikaan puhuttiin vielä liitokoneista. Konetta ohjasi 18-vuotias Pekka, mukanaan 13-vuotias velipoika Aimo, jotka ovat kirjan sankareita. Katselijat seurasivat, kun kone lensi erääseen aivan tavallisen näköiseen cumulus-pilveen, mutta ei tullutkaan sieltä näkyviin normaalisti. Katselijat alkoivat ihmetellä ja seurasivat pilveä tarkkaan, mutta konetta ei vain näkynyt. Eräs katsojista väitti nähneensä jonkin kirkkaan sinertävän esineen - lentävän lautasen - mutta eihän sellaisia ole olemassakaan.
Katselijoiden piinallinen odotus palkittiin viiden minuutin kuluttua, kun purjekone tuli näkyviin ja alkoi laskeutua, mutta jotenkin kummallisesti ja holtittomasti. Kone laskeutui kuitenkin ehjänä kentälle. Katsojat riensivät nopeasti koneen luo, mutta yllätys oli melkoinen, kun kone oli tyhjä, eikä Pekasta ja Aimosta näkynyt jälkeäkään. Lentokentän lähialueilla suoritettiin laajat etsinnät, mutta mitään ei löytynyt.
Mitä sitten oli tapahtunut? Kone lensi normaalisti, kun Aimo kertoi ohjaaja-Pekalle, että hän oli juuri hetki sitten nähnyt lentävän lautasen syöksyvän lähellä olevaan pilveen. Pekka ei tietenkään uskonut moista juttua, mutta päätti lentää samaan pilveen tarkistaakseen asian. Kone joutui pyörivään liikkeeseen ja pojat lensivät ulos. He eivät kuitenkaan pudonneet maahan, vaan lentävän lautasen katolle. Siitä avautui ovi, johon ilmestyi laiha, kalpeakasvoinen ja vaaleaan metallinhohtoiseen pukuun pukeutunut mies. Hän pyysi poikia sisälle lautaseen, joka lähti nopeasti nousemaan ylöspäin. Lautasen sisällä olevat olennot antoivat pojille jonkinlaisen renkaan, joka tuli laittaa päähän. Renkaan avulla onnistui telepaattinen kommunikointi. Pojat arvelivat lautasen miehistöineen olevan kotoisin Marsista, mutta he tulivatkin Kuusta. Matka Kuuhun alkoi ja mennessä nähtiin ns. väli- tai vartioasema. Laskeutumisen jälkeen mentiin Kuun pinna alle satoja metrejä, jonne oli rakennettu asumiseen sopivat olosuhteet.
Seikkailu Kuun uumenissa jatkui pitkään lähinnä Moro-nimisen miehen opastuksella. Heillä on myös johtajansa nimeltään "hän joka määrää". Pojille kerrottiin monenlaisia asioita ja pojat taas kertoivat Maan asioista Kuulaisille. Pojat tapasivat Kuussa myös amerikkalaisen kersantin nimeltä Allison. Hän oli joutunut sinne, koska oli hyökännyt hävittäjällään lentävän lautasen kimppuun. Hävittäjä tuhottiin, mutta lentäjä Allison pelastettiin. (Tapaus muistuttaa Thomas Mantellin tapausta 7.1.1948).
Kuumiesten kanssa pojat tekivät matkan Marsiin, josta kehkeytyi taas uusi seikkailu, kun koko porukka joutui Marsilaisten vangeiksi. Täysin toista syntyperää ja toisen näköiset Marsilaiset ovat Kuun porukalle tuttuja, mutta heitä pidettiin kovin sotaisina ja tarkoituksena mm. valloittaa sekä Kuu että Maa.
Pojille vakuutettiin useaan kertaan, että he jäävät Kuuhun ikiajoiksi. Tämä ei kuitenkaan poikia paljoa häirinnyt. Marsiin tehdyn matkan jälkeen pojat saivat kuitenkin käyttöönsä lentävän lautasen, jonka avulle he pääsivät palaamaan orava mukanaan Maahan. Oravan oli Kuulaiset ottaneet mukaansa eräällä Maahan suuntautuneella matkallaan. Matkan jälkeen lentävä lautanen hävisi ja muuttui tomuksi. Samoin on käynyt muillekin maahan pudonneille lautasille.
Armas J. Pulla on tunnettu monista huumorikirjoistaan, eikä huumori ole unohtunut tästäkään teoksesta. Avaruusolennot eivät kuitenkaan tuntuneet poikien huumoria ymmärtävän. Tosikkoja kaikki.
Vaikka kirja on kirjoitettu jo yli 50 vuotta sitten, kieli ei tunnu vanhanaikaiselta muutamaa pientä poikkeusta lukuun ottamatta. Kirjassa mainitaan muutamia laitteita, jotka olivat kirjan kirjoittamisen aikoihin tuntemattomia. Esim. lähes täydellinen kielenkäännöskone (joka osasi kääntää kaiken muun paitsi runoja) ja sädeavain ovien avaukseen.
Lasse Ahonen
[ takaisin ]
|
