|
Arkisto > Artikkelit
Nick Pope:
Maapallon ulkopuolisen elämän löydyttyä
Kuluvan vuoden lokakuussa Britannian kuninkaallinen tiedeseuran järjestämä "Tieteelliset ja yhteiskunnalliset tekijät maanulkopuolisessa elämässä" nimetty keskustelutilaisuus oli jatkoa tiedeseuran tammikuussa aiemmin järjestämälle "Maanulkopuolisen elämän havaitseminen ja sen vaikutukset tieteeseen ja yhteiskuntaan" -kokoukselle. Lokakuun keskustelutilaisuus aiheutti polemiikkia, salaliittoteorioita ja jonkin verran sanallista piikittelyä. Mutta mitä kokouksessa oikein tapahtui? Olin siellä molempina päivinä, joten voin valottaa tapahtumaa sisäpiiriläisen näkökulmasta.
Tieteentekijät etsivät maanulkopuolista elämää lukuisista eri paikoista, lukuisin eri keinoin. Erään tutkimusnäkökulman mukaisesti tutkijat pyrkivät paikantamaan eksoplaneettoja sillä perusteella, että elämää kannattaa etsiä auringon kaltaista tähteä kiertävältä maapallon kaltaiselta planeetalta. Ensimmäiset superkokoiset "maapallot" on jo paikannettu. Pidemmän aikajänteen päämääränä tutkijoilla on spektroanalyysin tekeminen kyseisenlaisten planeettojen ilmakehille, hapen, otsonin, veden ja muunlaisten elämän indikaattorien löytämiseksi. Äskettäin syntynyt innostus väitettyyn Gliese 581 -eksoplaneettaan onkin nostanut kyseisenlaisen tutkimuksen varteenotettavaksi vaihtoehdoksi - vaikka on huomautettava, että jopa kyseisen eksoplaneetan olemassaolosta käydään jonkin verran kiistaa tähtitieteilijöiden parissa.
Eräät toiset tieteentekijät olettavat, että paras mahdollisuutemme maanulkopuolisen elämän löytämiseen olisi ihmisen tai robotin lähettäminen jonnekin omaan aurinkokuntaamme - luultavasti Marssiin - tarkoituksena kohdistaa huomio mahdollisen mikrobitason elämän havaitsemiseen. Aiheesta syntyy kuitenkin kiista pienikokoisen, mutta sitäkin näkyvämmän tiederyhmän toimesta, joka yrittää etsiä avaruudesta toisen sivilisaatioiden lähettämiä signaaleja. Kyseessä on tietenkin tänä vuonna 50 juhlavuotta viettävä SETI (Search for Extraterrestrial Intelligence). SETI-projektin aikaansaamien tulosten vähyys on johtanut etsintästrategioiden uudelleenarviointiin. Lokakuun kokouksessa keskusteltiikin joistain näistä eksoottisista ideoista - mistä ja mitä meidän tulisi etsiä. Brysselin vapaan yliopiston (ULB, Université libre de Bruxelles) tutkija Clement Vidal spekuloi, että pitkälle kehittyneet sivilisaatiot saattaisivat käyttää hyväkseen mustia aukkoja, jo pelkästään sen vuoksi, että tietämyksemme mukaan ne edustavat ääretöntä energianlähdettä. Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallinnon (NASA) päähistorioitsija taas spekuloi, että me saatamme elää tekoälyn hallitsemassa jälkibiologisessa maailmankaikkeudessa, jossa älykkyyden eri muodot ja asteet pyrkivät kehittymään deterministisesti. Kuultuani lauseen "kuolemattomat ajattelevat koneet" minun täytyi muistuttaa itselleni, että kyseessä oli kuninkaallisen tiedeseuran, ei tieteiskirjallisuuden harrastajien kokous.
Mitä tapahtuu, jos SETI onnistuu löytämään signaalin avaruudesta? Vastaammeko siihen? Vaikka professori Hawkins ei ollut läsnä tapaamisessa, keskustelut käytiin hänen aiemmin julkisuuteen antaman lausuntonsa varjossa, jossa hän varoitti, että yhteyden ottamisella avaruusolioihin voisi olla katastrofaalisia seuraamuksia lajillemme. Hawkins vertasi tätä intiaanien kohtaloon Kristoffer Columbuksen löydettyä Uuden mantereen. Tämä heijasteli Cambridgen yliopiston paleontologian professori Simon Conway Morrisin kuninkaallisen tiedeseuran tammikuun kokouksessa esittämää kommenttia: "kosmisen kännykän piristessä, sinun tuskin kannattaa vastata". Tämä kysymys sivuaa olennaisesti SETI:n ja joskus METI:n nimellä tunnettua (Messaging to Extraterrestial Intelligence, "Viestiminen maanulkopuoliselle älykkyydelle"). Lokakuun tapaamisessa tästä keskusteltiinkin, ja se nosti keskusteluilmapiirin lämpötilaa asteittain hiostavammaksi.
Jotkut SETI:ssä työskentelevät tieteentekijät haluaisivat muuttaa toimintansa METI:ksi. Yksi syy tähän on se, että erään teorian mukaan avaruusolennot eivät välttämättä pyri omalähtöiseen yhteydenottoon, mutta ne saattaisivat vastata meidän lähettämäämme viestiin. METI on ollut käytössä jo pariin otteeseen, esimerkkinä tohtori Alexander Zaitsevin alaisuudessa Evpatorian Planetary Radar -tutkimuskeskuksesta vuosina 1999 ja 2003 lähetetyt "kosmiset puhelut". SETI-instituutin Earth Speaks -projekti on pyrkinyt käymään dialogia suuren yleisön kanssa saadakseen uusia ehdotuksia avaruusolennoille lähetettävän viestin sisältöön. Viestiehdotukset vaihtelevat liikuttavista huvittaviin. Oma henkilökohtainen suosikkini menee näin: "Hei, pitäkää varanne, me ollaan hengenvaarallisia, ja sitä paitsi, täällä on melko tylsää, joten tänne on melko turha tulla". Kirjailija ja futuristi David Brin oli vahvasti sitä mieltä, että METI:n toiminta pitäisi keskeyttää ainakin siihen saakka, kun asiasta voidaan käydä tietopohjaista debattia. Keskustelussa heitettiin ilmaan myös "viisaiden" konsulttien käyttämistä, mutta keskustelijoille ei syntynyt konsensusta siitä ketä nuo konsultit olisivat, ja ketkä kuudesta miljardista ihmisestä saisivat sanoa asiassa sanansa. Brinistä vaikutti siltä, että METI:n vastustajia saatettiin naurunalaisiksi Hollywood-stereotypioilla paha-aikaisista muukalaisista, ja että tämänlainen toiminta osoitti valitettavaa mielikuvituksen puutetta. Hän mielestään asiasta voitaisiin käydä informatiivista keskustelua, kunhan se olisi vastuullista, mielenkiintoista ja miellekästä.
SETI-instituutin vanhempi tähtitieteilijä Seth Shostak esitti keskustelussa aiheeseen vastakkaisen näkökulman. Hänen mukaansa pyrkimykset METI:n lakkauttamiseksi pohjautuivat paranoiaan ja epätieteellisiin asenteisiin. Shostakin mielestä konsultaatioprosessin käynnistäminen ei ollut mielekästä, sillä ei ollut selvää kenellä olisi päätäntäoikeus viestin sisältöön, tai kuinka se auttaisi meitä valitsemaan parhaan mahdollisen vastauksen signaaliin. Hän ei myöskään ymmärtänyt, millä perustein METI:n toiminta voitaisiin lakkauttaa. Shostak ja muutamat muut muistuttivat, että hevonen on niin sanotusti karannut tallista jo kauan aikaa sitten, ja että me olemme olleet havaittavissa jo vuosikymmenien ajan johtuen radio-, televisio- ja tutkasignaaleistamme. Tämä on kiistanalainen asia, mutta kysymykseen ei ole saatu lopullista vastausta. Emme tiedä kuinka suurikokoisia ja voimakkaita muukalaisten radioteleskoopit saattaisivat olla - mikäli siis moisia on olemassa. Tämän suuntaisten kysymysten parissa SETI painiskeleekin - spekuloiden asioista mitä he eivät voi tutkia, ja joiden olemassaolosta ei ole todisteita.
Konkreettisin säännöstömme aiheeseen liittyvään viestintään perustuu SETI:n "Maanulkopuolisen älykkyyden etsinnän periaatteelliseen julistukseen", jonka SETI otti käyttöönsä 30.9.2010. Asiakirjan mukaan "vahvistetun signaalin havaitseminen jälkeen signaalin vastaanottaneet tahot eivät vastaa signaaliin ennen kuin he ovat pyytäneet opastusta ja hyväksyntää merkittävältä kansainvälisen tason toimielimeltä, kuten Yhdistyneiltä Kansakunnilta". Tämä ei kuitenkaan koske METI:ä, ja joka tapauksessa, kyseinen sopimus koskettaa valtioiden sijasta pelkästään yksilöitä ja ei-valtiollisia toimitahoja.
Eräs lokakuun kokoukseen osallistunut puhuja oli professori Mazlan Othman, Yhdistyneiden kansakuntien Office for Outer Space Affairs -toimiston entinen johtaja. Viikkoa ennen kokousta lukuiset tiedotusvälineet olivat julkaisseet jutun, jossa Othmaniin viitattiin YK:n "muukalaislähettiläänä" - planeettamme edustajana, joka muukalaisten kilauttaessa hoitaisi puhumisen. Huhut ufosalaliitosta levisivät, joiden mukaan viranomaiset olivat havainneet muukalaisten lähettämän signaalin, ja että sen julkistaminen oli vain ajan kysymys. Kuninkaallisen tiedeseuran kokous nähtiin osana tätä prosessia, ja kun jutut "muukalaislähettiläästä" kumottiin, syntyivät huhut peiteoperaatiosta. Kuten professori Othman tekikin selväksi ennen kokousta, lehtijutut olivat virheellisiä ja ne juontuivat hänen lausuntonsa erheellisestä tulkinnasta, jossa hän ehdotti, että YK:n Outer Space Affairs -ja Committee on the Peaceful Uses of Outer Space (COPUOS) -toimistot voisivat olla soveliaita toimijoita globaalin kannanoton ilmaisemiseksi tilanteessa, jossa maapallon ulkopuolelta on löydetty elämää. Professori Othman esitti kokouksessa ideoita maanulkopuolisen elämän havaitsemisesta tai löytämisestä syntyneestä prosessista - johon kuuluisi lukuisia, muun muassa tieteellisiä, sosiaalisia, laillisia ja eettisiä kysymyksiä -, joka voitaisiin tuoda Yhdistyneiden kansakuntien käsiteltäväksi käyttäen maan läheisten objektien (NEO, Near Earth Objects) luokittelua kyseisen prosessin potentiaalisena edeltäjänä. Professori Othmanin viesti oli kuitenkin selkeä: "Tulkaa COPOUS:iin konsensusmielellä". Mutta kuten METI:stä käyty dialogi osoitti, konsensusta ei ollut näköpiirissä. Voittekin odottaa seuraavilta kuukausilta mielenkiintoista keskustelua ja kannanottoa.
(Artikkelin muokattu versio on julkaistu msnbc.com -sivuston teknologia & tiede -palstalla 18.10.2010)
Suomennos: Suom. Lauri Tervonen, 24.10.2010
[ takaisin ]
|
