Yhdistys Tutkimus Arkisto Kirjat Linkit Sivukartta
Artikkelit

UUTISET


Copyright ©
1999-2020
UFO-Finland ry

Arkisto > Artikkelit

Shostak, Seth (SETI Institute):
SETI: Miten toimia signaalin saapuessa

Muukalaisten metsästäminen voi olla hyvin kylmää ja yksinäistä työtä - kysykää vaikka agentti Mulderilta. Tai oikeastaan sitä pitäisi kysyä Frank Drakelta, joka vielä 40 vuotta sitten ollessaan planeettamme ainoa SETI-tutkija (SETI = Search for Extraterrestrial Intelligence, Maan ulkopuolisen älyn etsintä) viritteli radioteleskooppiaan koleinakin aamuina. Drake oli tosin valmistautunutkin työn mukanaan tuomiin epämukavuuksiin, mutta ei juuri odottanut läpimurtoa. Tuolloin, vuonna 1960, hän tarkkaili halkaisijaltaan 26-metrisellä antennilla kahta Auringon kaltaista lähitähteä, Tau Cetiä ja Epsilon Eridania, toivoen nappaavansa niiltä mahdollisesti lähetettyjä radiosignaaleja. Eräänä päivänä, kun Drake oli suunnannut teleskooppinsa Epsilon Eridaniin, alkoi tapahtua: kaiuttimesta kuului voimakas, pauhaava ääni. Drake mietti ihmeissään, voisiko vieras äly löytyä näin helposti. Seuraava miettimisen aihe olikin, mitä hänen tulisi tehdä seuraavaksi. Outo ääni osoittautui kuitenkin pian maanpäälliseksi häiriösignaaliksi eikä viestiksi Epsilon Eridanilta, joten jatkotoimenpiteisiin ei ollut tarvetta.

Vuosikymmenten kuluessa SETI on kasvanut yksinäisen suden pioneerityöstä maailmanlaajuiseksi tieteelliseksi hankkeeksi. Mahdollinen Maan ulkopuolinen signaali löytyy luonnollisesti odottamatta, joten tutkijat ovat katsoneet parhaaksi laatia toimintasuunnitelma vastaisen varalle. Suunnittelutyöstä ovat vastanneet pääosin John Billingham ja Jill Tarter SETI-instituutista, nyttemmin eläkkeelle jäänyt Michael Michaud sekä heidän kollegansa IAA:n (International Academy of Astronautics, Kansainvälinen avaruusmatkailuakatemia) SETI-komiteasta. Vuonna 1989 IAA:lle esitettiinkin suunnittelutyön hedelmä, lyhyt dokumentti otsikolla "Selvitys Maan ulkopuolisen älyn löytymisestä seuraavien toimenpiteiden periaatteista" (A Declaration of Principles Concerning Activities Following the Detection of Extraterrestrial Intelligence). Tämäkin periaatejulistus on loppujen lopuksi vain "herrasmiessopimus", vaikka IAA:n lisäksi sen ovat hyväksyneet monet muutkin avaruustutkimuksen tahot. Se ei ole lain veroinen - kuka edes olisi sovelias säätämään lakeja tällaisesta asiasta? Kaikki merkittävät SETI-tutkimusryhmät ovat kuitenkin sanoneet noudattavansa tätä toimintasuunnitelmaa tehdessään pienimmänkin havainnon.

Asiakirjan sisältämät periaatteet ovat sinänsä selkeitä: ensin tulee varmistaa signaalin Maan ulkopuolinen alkuperä ja ilmoittaa sitten asiasta tiedeyhteisölle, valtiovallalle ja suurelle yleisölle (järjestystä ei ole määritelty tarkasti). Toisin sanoen löytöjä ei tule salailla. Tämä kuulostaa itsestään selvältä, mutta aikoinaan joitakin astronomisia löytöjä todella pidettiin salassa, ainakin aluksi. Kun englantilaiset tähtitieteilijät löysivät ensimmäisen kerran pulsareita vuonna 1967, he eivät tienneet, mitä nämä oudot kohteet oikeastaan olivat. He arvelivat puoliksi leikillään löytäneensä muukalaisten lähetyksiä, ja puhuivatkin löydöstään nimellä LGM (Little Green Men, pieniä vihreitä miehiä). Vasta kuukausien kuluttua, kun sykkiville signaaleille alkoi olla näköpiirissä luonnollinen selitys, löytö julkistettiin. Billinghamin ja kumppaneiden dokumentissa tehdään selväksi, että maailmalle täytyy kertoa todellisesta LGM-löydöstä. Tällainen menettely on tarkoituksenmukaista, eikä asia edes voisi muulla tavoin hoitua. Agentti Mulder ehkä pystyy tekemään tutkimuksiaan salassa, mutta SETI-tutkimus on täysin avointa. Jos tähtitieteilijät bongaavat signaalin, tulet kyllä kuulemaan asiasta.

suomennos Henrik Roschier


Alkuperäinen artikkeli: SETI: What to Do if a Signal Arrives (25.1.2001)


Aiheeseen liittyviä linkkejä:

SETI Institute
Epsilon Eridani
Dr. Jill Tarter: Looking to Make 'Contact'
The X-Files and the Mythos of Space

takaisin ]